Lempeä leijonankeltainen

Me
viihdyimme niin yhdessä, äiti ja me siskot. Viikonvaihde hujahti nauttiessa kauniista. Teatterissa Katriina ei ehkä ollut ihan napakymppi, mutta ensimmäisen puoliajan päänäyttelijä oli aito, lauloi lempeästi ja taidolla. Tajusin vasta näytelmän alettua, että hyvänen aika olen lukenut tämän kirjana joku aika sitten. Ahvenanmaalaisen kirjailijan Sally Salmisen Katriina, tarina pohjalaisesta tytöstä, joka menee merimiehen kanssa naimisiin ja elää karun, mutta kauniin elämän saaristossa.

Yhdessäolo

täytti tunneakkuja:) Tuliaisena sain kirpparilta ylimmän kuvan El Naturalistan sammakkokengät, Railitädiltä hänen kirjomansa ruusutaulun ja siskolta kaunihin mekon. Lukemista äidiltä sekä tietysti hänet viikoksi meille. Istumme vieritysten sohvalla kutimet kilisten. Tänään saimme niin hyvää ruokaakin. Inkivääri nauttii naisseurasta ja mummin huomiosta. Tosin...äiti on kovaa valuutaa matkan jälkeen.

Leijonankeltainen

on jotenkin kolahtanut tänä syksynä:) Tästä syntyy Inkerille nuttu. Asiasta kolmanteen, kauppareissulla mukaan lähti linnuille ruokaa. Viikoloppuna siskolenkillä ihastelin yhden mummonmökin pihapiiriä: kymmenittäin lintuja, käpytikkakin siellä tiaisten ja pulujen seurana.

 Iloa viikkoosi!