Syyspuuhaa

Tänään
siivotaan, tänään siivotaan, eikä leikitä olleenkaan...lauloi Inkivääri eilen:) Se taitaa olla Pikkukakkosesta se laulu. Aivan paikkaansa se ei pitänyt, kun leikittiinkin pihalla. Ihan parasta oli puuhata miehen kanssa, laittaa pihaa talven varalle. Siivottiinkin sitten jossain välissä, pizzanpaiston, omppuhillon teon ja saunomisen seassa. Heh, pienistä se meikämartan mieli kohenee, puhtaasta kodista, lauantaikukista pöydällä ja miehen tekemästä herkkuruasta. Aikas kiva päivä!

Tänä
aamuna Inkku keksi ihan itse, että hän haluaa leipoa keksejä. Sekin vaihe tulee ehkä, että hän siitä selviytyy itse. Nyt sai mamma auttaa. Esikoinen on nuorten HOPE -tapahtumassa Turussa. Me muut nautitaan aikatauluttomuudesta :) Hip, meinasin unohtaa mainita, että pikainen kirpparireissu eilisaamuna tuotti kivat löydöt: tuikitarpeellinen uimapuku IngridInkiväärille ja ruusutaulu eli mummotaulu, kuten mies tuppaa toteamaan mun ristipistolöydöistä.

Suloista sunnuntaita!

Pullatyllerö

Sateen
mukana tuli koleus. Prinsessamuratti muutti sisälle ja ulkona kesäkukat vetelevät viimeisiään. Tiirailen jo kanervia ja mietin syystalvea varten istutuksia. Mieli oikein kaipaa muutakin kuin työajatuksia. Vaikka kuinka työ onkin mielenkiintoista, niin pää tarvitsee kummasti tyhjennystä ja uusia luovia ajatuksia.

Aamuisin
Inkiväärin kanssa möyhäillään sängyssä. Hän kömpii unenpöpperössään meidän väliin ja siinä Inkusta leivotaan pullaa, rusina -tai voipullaa, jopa korvapullaa, kuten Inkku sanoo korvapuusteista. Isi on uuni, joka päästää hassuja ääniä ja äiti on leipuri. Ihania, ainutlaatuisia hetkiä! Tämän aamuisen Inkkupullailun päälle mies tuumasi, että oisipa kiva saada ihan oikeitakin pullia. Hän jäi nukkumaan ja me tehtiin Inkun kanssa ylläri, laitettiin pullaleimomukset käyntiin. 

Oma leipurini, tuumaa isi<3

Koko

syksynä en ole mitään leiponut perheelle. Kotiäiteillessähän uuni lämpesi harva se päivä :) Ja hyviähän niistä tuli, varsinkin kun unohdin taikinan nousemaan kirpparireissun ajaksi, heh!

Lempeää lauantaita!

Aurinkoni

Mikä
täydellinen syyspäivä, hehkuvat värit ja auringon lämpö! Muu väki jäi koisimaan ja me naisissa Inkiväärin kanssa suuntasimme heti aamusta Ween maan viljaa-tapahtumaan. Muutkin olivat lähteneet, heh, hyvä että mukaan mahduttiin :)

Minulle syntyy syyskimppu, kuva luvan kanssa :)

Kotiin
päästyämme alkoi puolukoiden ja omppuhillon säilöminen. Muutama tölkki myös jääkaappiin lähipäivien puuron päälliseksi. Tuo korma muuten, missä omppuhillo nyt on, on minun lempiversio valmiista kastikkeista. Eilen sitä herkuteltiin kanan kanssa.

Kiitos Marjo -ystävän, kahvi todella maistuu!

Mun

ruusut! Inkku -pikkuinen ja miehen tuomat. Viimeksi mainitut ovat kestäneet toista viikkoa :O

Kiitos rakas!

Päärallia

Olin
koettanut varautua työn alkuun rennolla ja realistisella asenteella. Työ on työtä, vaikka voissa paistais (voilla paistettuhan on parasta;) Tiesin, että työ imaisee mukaansa ja vie aluksi voimat. Kaikesta valmistautumisesta huolimatta olen silti ihmeissäni, kuinka kuitti olen ollut työpäivien jälkeen. Perjantaina odotan iltaa ja uinuminen kutsuu kummasti. Arki-iltaisin en kaipaa ihmeitä, pari riviä rakasta romaania ja neulomista hetken aikaa. Inkiväärin halitusta ja hassuttelua. Poikien jututusta ja miehen kainalossa oloa. Muuta en tunnu kaipaavani.

Koti
jää vähemmälle, siis kaikki siivous ja sisustus. Aivoissa ei tunnu olevan niille enää tilaa. Reseptejä en kaivele ja suunnittele kausiherkkuja. Randomilla lensi omputkin uuniin kera pähkönöiden ja hyvää tuli ilman uusia reseptikokeiluja :) Vaikka koetin noina kotiäitivuosinani sydämeni pohjasta ymmärtää työssäkävijöitä, niin nyt tiedän etten täysin pystynyt muistamaan sitä, miltä tuntuu, kun tuhat keskeneräistä asiaa vetää rallia päässä. Sekin kyllä rauhoittuu ajan kanssa, niin toivon :)

Työssä
on tavallaan monta hyvää asiaa. No, se palkka tietysti, mutta erityisesti nautin suunnitella kaikkea luovaa. Vaikka soitinkin rakkahalle siskolle (myöskin ope:) ja pyysin käsityövinkkiä töihin, silti itselläkin mielessä vilisee monta juttua, mitä voisi tehdä. Mistähän löytyisi kaarnaa laivoihin, pohdin. Olikohan koululla harkkosaksia, kantaisinko jo kynttilävehkeet koululle jne. Täältä blogistaniasta löytyy myös loputtomasti ihania ideoita.

Naapurin ihana Rico!

Ihanaa
kun on viikonloppu ja ei ole suunnitelmia...paitsi kolme viikkoa odottanut siivous ;) Inkivääri kaipaa syliin ja samalla harmittelee, että miksi ei jo pääse hoitoon. Hän on sopeutunut uskomattoman hyvin sinne. Leikkikaverit ja touhuaminen, viikottaiset harrastukset hoitolasten kanssa ja tietysti ihana hoitotäti, niistä Inkku puhelee. Mieli on vaan niin kiitollinen tällä mamilla!

Sielunhoitoa

Rakas saari siellä!

Ihana
viikonloppu saaressa! Ilmat ihan mainiot. Viikon työaherruksen päälle väsytti matkaan lähtö, mutta kun lauantaina päästiin saaren hiljaisuuteen, mieli koheni ja sielu lepäsi. Tehtiin risusavottaa isolla sakilla, syötiin nuotionyyttejä ja sanottiin savusaunassa. Vesi oli uskomattoman lämmintä vielä.

Lampaat
käytiin serkkulassa moikkaamassa ja ihastelemassa. Mukaan saatiin isot pussit ruispuurojauhoja. Mummi oli ensimmäiset puolukatkin kerännyt. Nyt jos laittaisi ruispuolukkapuuroa, a vot sie!

Leppeää viikkoa!

                                    Kuvat: Eero Turunen

Ihania virityksiä

Takana
on kaksipäiväiset työpaikkani Näky -päivät. Mieli ja sydän syttyneenä taas uuteen syksyyn. On vain niin iso juttu saada kohdata työporukalla oikein ajan kanssa, pelata, nauraa, saunoa, taas nauraa, rukoilla ja ylistää, jakaa kuulumisia oikein olan takaa ja taaskin vaan nauraa. Tästä on upeaa ponnistaa uuteen työjaksoon! Tiedossa ei aina ole niin ruusuisia päiviä (vaikka niitäkin riittää :), joten tämä tankkaus energiaa ja innostusta on tarpeen.

Nyt
on takki tyhjä fyysisesti, joten mukavan leppoisa puistokeikka miehen ja pikkuInkerin kanssa on juuri sopivaa puuhaa. Kaupungissa on Pop up -ravintoloiden päivä. Bongasimme Mäki Matin Kahvila Murulan ja Toivolan Vanhan pihan Kellarikahvilan. Viimeksi mainitusta ostimme mukaan mureaa mustikkapiirakkaa. Keittiöstä tulee kahvin tuoksu eli kohta herkutellaan puutarhassa. Se onkin kauneimmillaan. Ihanaa kun kesää on vielä jäljellä!

Meillä
taisikin olla tunnelmallisin Pop up-kahvila. Kesken puutarhakahvittelun alkoi naapurista kuulua ihana musisointi. Talomme siivessä on vuokralaisina nuoria, joten kesäisen sunnuntain kruunasi heidän musisointinsa.

Eilen
illalla juhlimme Laurin 9v. juhlia. Päivänsankari yllätti meidät juhlan lopuksi kantamalla DJ -vehkeet ulos. Hän viritteli pitkät jatkojohdot puutarhaan ja laittoi musan soimaan tramppahyppelijöiden iloksi. Tällaiset tempaukset kuvaavat Lauria :) Hän on idearikas ja aikaansaava.

Onnea rakas Lauri!