lauantai 22. syyskuuta 2012

Pullatyllerö

Sateen
mukana tuli koleus. Prinsessamuratti muutti sisälle ja ulkona kesäkukat vetelevät viimeisiään. Tiirailen jo kanervia ja mietin syystalvea varten istutuksia. Mieli oikein kaipaa muutakin kuin työajatuksia. Vaikka kuinka työ onkin mielenkiintoista, niin pää tarvitsee kummasti tyhjennystä ja uusia luovia ajatuksia.


Aamuisin
Inkiväärin kanssa möyhäillään sängyssä. Hän kömpii unenpöpperössään meidän väliin ja siinä Inkusta leivotaan pullaa, rusina -tai voipullaa, jopa korvapullaa, kuten Inkku sanoo korvapuusteista. Isi on uuni, joka päästää hassuja ääniä ja äiti on leipuri. Ihania, ainutlaatuisia hetkiä! Tämän aamuisen Inkkupullailun päälle mies tuumasi, että oisipa kiva saada ihan oikeitakin pullia. Hän jäi nukkumaan ja me tehtiin Inkun kanssa ylläri, laitettiin pullaleimomukset käyntiin. 

Oma leipurini, tuumaa isi<3


Koko
syksynä en ole mitään leiponut perheelle. Kotiäiteillessähän uuni lämpesi harva se päivä :) Ja hyviähän niistä tuli, varsinkin kun unohdin taikinan nousemaan kirpparireissun ajaksi, heh!

Lempeää lauantaita!

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Kyllä leipominen on kivaa. Tein eilen Majakkamestarin saaristolaisleipää. Tuli herkullista. Kiva, kun Inkkukin oppii leipomaan jo noin nuorena. Jää mukavia muistoja lapsuudesta. Ja kuvat olivat taas IHANIA! Une

Aatsa kirjoitti...

Kiva että ehdit taas bloggaamaankin. Mulla on mennyt viikko sisällä romuskan kynsissä ja sitä ennen 5 vrk samassa romuskassa autoa ajaen ja välillä korjaten. -Se oli aika rankka jakso. Tää kulunut viikko on ollut huomattavasti helpompi lueskellen ja nenää turistellen. Buranat on koko ajan helpottaneet oloa.Haleja ja siunausta teille kaikille!

Peppi kirjoitti...

Ei sitten tekiskään yhtään mieli pullaa. Kanelin tuoksun osaan kuvitella. Teillä on ollut mukava aamu. Ja leipuri näyttää sangen onnelliselle :)

Anonyymi kirjoitti...

Suloisia kuvia, suloisesta leipurista ja ainutlaatuisista hetkistä, siunattu elämä.

MaMMeli kirjoitti...

Mikä voittaa tuoreet korvapuustit ja vielä kun leipuri on noin suloinen....Ei mikään!

Sirkku Chambers kirjoitti...

Moi Tiinuska, Kari ja Inkkuli,

Olipa ihana blogi taas. Toissapäivänä Rauhan Majatalolla oli opetusta kiintymyssuhteista, ja sun blogi oli ihana kuvaus turvallisesta sellaisesta.

Kiitos. Oli niin ihana lukea.

Sirkkuli

Aatsa kirjoitti...

Näyttää opettajan työ imaisseen blogistin melko vahvasti, kun ei ole uutta materiaalia ilmestynyt sivulle. Itse olen edelleen romuskassa. Eilen käytiin kyllä neljään mieheen tutustumismatkalla Karatusassa ja Suetukissa, mutta muuten olen vain seikkaillut 1835-1837 tyyliin ison purjelaivan prikin työmatkalla Bostonista Kap Hornin kautta Etelä- ja Pohjois-Amerikan länsirannikolla vuotia rahtaamassa. Kirjoittaja oli yliopistosssa pari vuotta opiskellut R H Dana ja kirjan nimi Kaksi vuotta keulan puolella. Kirjasta tuli aikoinaan best seller ympäri maailman ja se varmasti paras ja realistisin kuvaus siitä työstä ja elämästä miehistön näkökulmasta.

Matonkude kirjoitti...

Voi miten ihana ja iloinen pikkuleipuri ♥

Ensikerran saavuin tänne blogimaailmaasi tuolta Pikku-ketun puuhamaa -blogin kautta.

Ihanan tunnelmallisia ja kauniita arjen kuvia olet tänne tallettanut!