maanantai 19. syyskuuta 2011

Hilpeät naurut:)


Viikonlopun
antia olivat Inkiväärin hassut tempaukset: nyrkki pöytään ja hilpeät naurut perään. Kun koko perhe yhtyy nauruun ja hassutteluun, ei loppua näy. Ihan parhautta on myös tämä pikkuemäntä, kun hän puhua höpöttää itsekseen ja kohta on kumpparit jaloissa ja pipo keikkuen päässä. Hän on valmis kiikkaamaan;) Kivaa oli koko perheellä syödä yhdessä eilen, kerätä tunneakkuun täytettä tulevalle viikolle. Voimia tarvitaankin, kun muutama yö on mennyt levottomasti Inkerillä. Syytä en oikein keksi:o



Ihan
parasta oli myös upeat kelit. Lenkille päästiin ja minä jopa vaatekauppaan. Kevennyksen myötä kaikki housut roikkuu;) Ihan pakko oli farkut ostaa, perushousut. Omppusosetta syntyi taasen siskolle ja lisää omppua taidan vieläkin hakea serkkulasta. Jospa Kuopionkin sissoperhe saisi aamupuurolleen herkkua. Puutarhan viidakkokasvimaasta on löytynyt yhä avomaankurkkuja ja perunoistakin loput ovat vielä maassa. Tällä viikolla ne saavat kyllä päätyä pöytään asti. Äsken poimin naapurin Martti -sedältä tyrnejä marraskuun pimeään, parasta c -vitamiinia näillä kulmilla:)




                                                        Voimarutistuksin!

lauantai 17. syyskuuta 2011

Syksyn sielu vai sietohoitoa

  
Inspiraatio
on välillä kateissa. Viikko oli jotenkin niin tavallisen tavallinen, tylsäkin;) Valopilkkuja olivat Kerttuilta ja käsityökoulun aloitus. Aloitimme siellä lasin sulatuksen. Ja se on oikeasti aika jännää:) Tavallinen arki vesisateineen vaan jotenkin latisti. Ei mitään oikeata murhetta ole mielen päällä, tällaista laskeutumista tähän syksyyn. Taipumista hämäryyteen ja valon vähenemiseen. Toisaalta olemme olleet reippaita Inkiväärin kanssa, sadeasut päällä painettu puistoon ja pyörälenkille.



Eilisen
päivän ilo olivat sisko ja sen lapset. He pysähtyivät ohikulkumatkalla meille. Inkeri sai Tähkä -serkulta isompien tyttöjen tuolin syöttötuolin sijaan;) Ja ihanat puiset vaunut sekä pikkutuolin, jonka seuraksi tulee toinenkin ja se haaveilemani pikkupöytä. Hermanni -serkku jäi kyydistä meille viikonlopuksi. Lauri sai seuraa ja sehän on vallan mukava juttu.


Naapurin
puussa pilkottaa vielä omenia ja tänään aion ne pyydystää. Sosetta keitän siskoillekin aamupuuron kaveriksi. Lenkille Karin kanssa ja Unelle kylään ehkä. Perhejumiksen juonnon tsuumailua huomiseksi. Siinä aatoksia lauantaille. Mutta mulla on metsään ikävä!


                                             Ompputerapiaa ainakin luvassa:)

torstai 15. syyskuuta 2011

Kukkia ja kiikkugeenejä


Olen
yhdessä asiassa turhamainen, nimittäin kukissa. Lähes aina olisi haikeus saada pöydälle ja portaille jotain. Kun oman pihan kukat alkavat jo loppua, kävin kukkakaupan tätin juttusilla ja yhdessä koottiin syksyn värejä kimppuun. Ihan omaksi iloksi:) Tosin sopivasti sattui Oskari -serkun syntymäpäivä ja mehän pöräytettiin lettukestit kokoon.



  
Saimme
Inkiväärille lainaksi kivan sadeasun ja Kimperiltä löytyi kirpparirahoilla mukava froteepipo. Periaatteessa osaisihan sitä itsekin ommella päräyttää tuollaisen pipon, mutta aina se kuitenkin jää tekemättä, kun jo pitäisi saada pieneen päähän lämmintä:) Kimperin kauppa on värien ilotulitus ja muutenkin mun lemppari. Kuvassa Veera -kummi vie Inkkua kiikkaamaan. Totesin Veeralle, että tällä tytöllä on kyllä joku kiikkugeeni:)


Etsimme
kirppikseltä jotain koti -ja kauppaleikkiin. Ja löytyihän sieltä 0,80e kassakone ja lähihalpamyymälästä satsi kauppatavaraa. Pieniin sormiin sopivaa:) Ystävä lupasi pikkukeittiön Inkerille lainaan, joten kohta tässä alkaa olla pikkukoti hyvällä mallilla. Haaveilen nikkaroivani jonkun pikkupuodin leikkipaikaksi. Isommille lapsille tein sellaisen aikoinaan ja se oli monien syntymäpäivien jätski -ja namikioskina.


Itse
tekemällä saa mieleisiä juttuja, mutta jos kirpparilta löytyy vastaavaa, se tarttuu kyllä mukaan. Nuken kantokassi maksoi myös 0,80e ja nuken potta 0,40e. Jospa se helpottaisi pottaharjoitteluja, kun nallet ja puputkin käy pissillä:) Katselin kaupassa pientä pöytää ja tuoleja, mutta en raaskinut vielä ostaa. Jos vastaan kävelisi jotain jo toisia mukeloita palvellut satsi. Saa tarjota, jos teillä on ylimääräinen:) Inkivääri istui pikkuruisessa pöydässä Katriinan kasvisravintolassa, hämmensi leikkisoppaa ja naputteli kassakonetta niin suurella hartaudella, että enhän voi enää antaa hänen pelkästään vain poikien autoilla leikkiä.
                                               Hartaita hetkiä sinnekin!

                                           

tiistai 13. syyskuuta 2011

Hämäränhyssyä



Valo
alkaa vähitellen muuttumaan.Ystävien tullessa kahveelle syttyy jo kynttilät. Ensimmäisen kuvan pellavainen tulitikkurasia on lempipuodistani Pellavillasta. Sehän on pääasiassa verhoomo, mutta he tekevät sinne myös aina jotain muutakin kaunista esille. Myös Sisustuskärpäsen upeita tyynyjä löytyy sieltä. Kuvan kehys on kirpparilta, odottaa ehkä pupuprinsessamme kuvaa:) Oksalla roikkuu viimeisiä kesän ajatuksia, ne talletetaan syvälle.



Kortti
on Marjatta -ystävältä. Tuotu Sloveniasta asti. Kaunis ja värit juuri minun mieleen. Kisuliini on Inkiväärin, Matleena -kummilta saatu. Hänen itse neuloma. Sekin on minun lempi! Alakuvan langat ovat tässä, jotta saan ne kudotuksi asti. Viime talvena, joku voi muistaa, Inkeri kulutti puhki ihanat villapöksynsä. Etsin kuvankin alle. Nyt olisi uusien aika. Uuden langan nimi on Kukkaketo:) Harmaa villakeeppini on muuten edistynyt sitkeän hitaasti. Täytyy ilmeisesti rinnalla olla tällainen värikkäämpi työ;)


Jo
hetki sitten tilasin Peikonpojasta muutaman käsityön. Alla on meikkipussiksi nyt vihitty pussukka, Bremenin soittoniekat -kankaalla. Sehän on Grimmin veljesten kirjaama kansansatu, jossa aasi, koira, kissa ja kukko karkaavat isänniltään, jotka kohtelevat eläimiään huonosti. Eläimet päättävät lähteä Bremeniin, joka on kuuluisa vapaudestaan ja siitä, että siellä voi elää ilman omistajiaan;) Satuhan loppuu aika veikeästi, muistanet?


Hämäränhyssyä
totta tosiaan. Sadetta tihuttaa ja harmaus valtaa maiseman. Lähdemme lasten kanssa purkamaan kirppispöydän loput tavarat. Vein ne lähetyskirpparille, tänne en niitä enää kanna! Jännä nähdä paljonko loppusaldo on. Möin tavaraa niin halvalla, ettemme kroisoksiksi pääse. Illalla pääsen hilpeään seuraan, aina niin ihanaisiin Kerttu -siskoihin:)


 So long!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Syyssointuja

  
Tippuuko? 

                                                                     

 



Sain
lapset aamusella avukseni ompun metsästykseen. Pojat kiipeili puissa ja me Inkiväärin kanssa kerättiin tippuneet omput. Ja nyt koittaa jälleen soseen keittoa. Mehut on jo pakkasessa:)


Uusi
vaihe on alkanut pikkuInkerillä. Hän osaa jo kuvailla tunteitaan. Eilen hän  katsoi minua lempeästi ja sanoi: "Kiva äiti!" Ja kun tulimme kiikkaapuistosta: "Kivaa kiikkaa!" Tänä aamuna: "Muumi on kiva!" On jotenkin hupaisan huvittavaa huomata, miten ilahduimme noista sanoista. Siis ihan ykkösellä! Kiikkaapuistossa olikin kyllä kivaa, siellä oli Syystapahtuma, esityksiä, kirpputoripöytiä ja tarjottavaa. Ja Sirkusryhmä Bombastico esiintyi ja leikitti yleisöä. Kuulin, että tuo sirkusperhe tekee työtä pääasiassa erityislasten parissa, työpajoja järjestämällä. Upea juttu:) Harmitti kovasti, kun taas unohdin kameran. Minulla pitäisi olla ulko-ovessa sellaisen, Muista sulkea ovi -lapun sijasta Muista ottaa kamera -lappu.




Tänään
on lenkkeilty miehen kanssa:) Tehty ai niin herkku ruokaa, kanasalaattia ja kesäkurpitsapurjosoppaa. Kiitos Marjolle reseptistä, pojatkin kehuivat;) Viherlandiasta löysin tuollaiset koeputkikukkalasit. Pesuhuoneeseen toin Karin jo kauan haaveilemat silkkikukat. Nyt sielläkin on viihtyisämpää! Pojat ovat koko viikonlopun soitelleet yhdessä. Mukava juttu!

Syyssointuja tulevaan viikkoon!

lauantai 10. syyskuuta 2011

Omenaaaa:)

Viime
päivinä on tapahtunut hauskoja asioita. Sain vieraikseni Unen ja ystävänsä Marjatan. Juttu luisti iloisissa tunnelmissa. Vaikka ikäeroa meillä on kolmisenkymmentä vuotta, ei se tunnu missään:) Kahviteltiin vanhanajan omppukakun kera. Nopea ja kuulemma makoisa. Olen itse pysytellyt seitsemättä viikkoa herkuitta, leivättä ja ilman perunaa, riisiä ja pastaa;) Ohje on peräisin kotoisasta Kivimäen elämää -blogista

Vanhanajan omenakakku

100-125 g voita
1/2 dl sokeria
2 munaa
2 1/2dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa tai kermaa
rusinoita 1 1/2 dl
hieman sitruunanmehua
ripaus kaardemummaa
2-4 hapahkoa omenaa

Sulata voi ja jäähdytä sitä hieman. Sekoita loput ainekset taikinaan vatkaamatta.
Kuori omenat ja lisää ne taikinaan suurina lohkoina. Halutessasi voit säästää osan omenalohkoista pinnalle. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.
Poista kakkua 200 asteessa noin 35-40 minuuttia. Ennen uuniin laittoa voit ripotella pinnalle rouhittua hasselpähkinää, raesokeria, mantelia tai kanelia.
Kakku maistuu lämpimänä jäätelön tai vaniliakastikkeen kanssa, ja se on hyvää myös seuraavana päivänä.


Eilen
hurautettiin Inkerin kanssa mehuasemalle. Voi mikä kokemus! Harmaahapsiset herrasmiehet harmaassa kivinavetan kivijalassa tärkeänä touhuamassa mehukoneen kanssa. Kone aiheutti kunnioitusta koollaan ja kovalla äänellään. Inkivääri seurasi tarkasti toimitusta. Harmittaa, kun siinä tohinassa unohdin kameran kotiin. Vein viisi ämpäriä omenoita ja sain kaksi ämpäriä tuoremehua:) Naapurit eivät käytä omenoitaan, joten minähän intona olin siellä keräämässä ja palaan vieläkin sinne, soseomenoiden toivossa. Ilmeisesti soseomena ja varsinkin hyvää mehua tuottava laji oli:

Antonovka, V, talvi
Tunnettu ja laajalle levinnyt ukrainalaisena pidetty lajike, joka kuitenkin on syntyisin Keski-Venäjältä jonkun viljelylajikkeen ja paikallisen metsäomenakannan risteytymästä. Suurisatoinen talousomena. Hedelmä kookas kellanvihreä. Maku on hapahko ja omaperäisen aromaattinen. Kypsyy marraskuussa, säilyy pari kuukautta viileässä. Terve lajike. Viljelty Suomessa jo yli 100 vuotta. Sopii myös luomuviljelyyn. 

Martat
kokoontuivat eilen syksyn ensimmäisen kerran. Lenkkiä, saunaa, soppaa, salaattia ja elämän tarinaa. Kätkätettiin tuon tuosta, ah, se teki hyvää. Itseironia on kunniassa! Ikävä iski heti lähdön hetkellä. Tänään lenkkeillään miehen kanssa ja ehkäpä päästään Inkiväärin kanssa puistotapahtumaankin. 

                                                     Leppoisaa lauantaita!
 

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Se lapsessa hellästi soi


On kaikilla lapsilla maailmassa
pieni tiukunen helisemässä
syvällä sydämen sykkyrässä.
Se lapsessa hellästi soi.

Ja vaikka se tiuku on piilossa
sen kuulee lapsen ilossa
ja näkee valona katseessa
kun hän unelmoi.

Oi, kaikki tiukuset helähtäkää
maailman aikuiset herättäkää!
On lapsilla ikävä leikkimään
he kaipaavat syliä hyvää.

Inkeri Karvonen

 


Tänään
syliteltiin ja lauleltiin muskarissa. Inkeri oli innoissaan, osallistui, kikatti muiden mukana. Pomppulaulussa erityisesti. Kiikkaapuisto on hieno paikka, paljon lapsia ja tuttuja vanhempia, mukavaa tekemistä, muskaria ja viikonloppuna Syystalkoo -tapahtuma. Omassa pihassakin on vilinää. Loppuun kuva kaunottarista, Veera (Veeva, Inkun sanoin) -kummi ja uudessa pöllömekossaan Inkivääri. Veera tuo kirppikseltä ihania vaatteita tytölle. Niin mukavia värejä:) Postauksen ensimmäinen kuva muuten Eeron ottama!

                                             Syksyn sävyjä sinnekin!