perjantai 13. tammikuuta 2012

SnowShow


Mikä
ilo oli herätä uuteen aamuun ja huomata pehmeä lumikerros pihamaalla. Eilen kannettu joulukuusikin näytti ihan kotikuuselta lumihangessa. Eeron töihin kuuluu varsinaisesti meillä lumenluonti. Nuori mies kotiutuu vaan koulusta aina viimeisenä, nälkäisenä, joten kolaukset jääkin sitten iltapuhteiksi.Vielä toistaiseksi hän on mielellään snowshow -hommat hoitanut;)




Taidan
olla jo melkein kunnossa. Kunnostauduin jopa kauppaan viikon taon jälkeen tänään. Vielä täytyy buranaa vetää, mutta voimakkaampi lääke jäi jo pois. Nyt vielä kokeilen, että kun harvennan buranaa, jatkuuko kivut. Takahampaan kohtalo on yhä avoin:(



Mielessä
vilisee ompeluideoita ja perjantain fiilislehdestä niitä sai lisää. Koti&Keittiö, mun lemppari. En ole tainnut muuten mainita, sain Unelta Vintage -kodit joululahjaksi.:)




  Pojat aloittivat jo viikonlopun;) Leppoisiin tunnelmiin!

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Pikkuruinen leipuri


Inkivääri
on pyydellyt jo monena päivänä: "Äiti, leipoa!" Olen vain sohvan pohjalta lohdutellut, että vielä jonain päivänä. Tänään sen verran voimaannuin, että Karin nimipäivän kunniaksi teimme mokkapikkuleipiä. No, siihen ne voimat sitten menivätkin ja sohva kutsui jälleen. Höh, onpas tämä vaiva.


Pikkuleivistä
tuli kuulemma oikein maukkaita. Talossa on seitsemän poikalasta (heh, seitsemän veljestä;) tällä hetkellä, kavereita, kummipoikia ja omaa sakkia. Mokkakeksit tekivät kauppansa. Sisään tuli mokkatäytettä ja sitten vaan kylmän maidon kanssa maistelemaan. Kokeilin, että oisiko näistä myös Kerttuillan tarjottavaksi. Hassua, vaikka itse olen koko syksyn ollut mitään herkkuja syömättä, nuo hampaat tulehtuivat. Nurinkurista...



Mokkapikkuleivät

250g voita/margariiniä
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 maustemitta suolaa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
50g raastettua tummaa suklaata

Täyte:
2 rkl vahvaa kahvia
1 rkl kermaa (laitoin maitoa:)
2 rkl pehmeää voita/margariiniä
4 dl tomusokeria
1/2 tl kanelia

Vatkaa rasva ja sokeri keskenään ja lisää reippaasti vatkaten kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sitten raastettu suklaa. Sekoita tämä kuivaseos nopeasti rasvasokeriseokseen, älä vaivaa. 

Pyörittele taikinasta kaksi pitkää pötköä 2 1/2 cm halkaisijaltaan ja laita ne tuorekelmun alle jääkaappiin tunniksi. Leikkaa pötköistä 1/2 sentin paksuisia viipaleita ja laita ne leivinpaperoidulle uunipellille. Paista noin 10 - 12 minuuttia (meidän uunissa 12 min) 175 asteessa. Anna jäähtyä.

Sekoita täytteen ainekset tahnaksi. Jaa täyte keksien väliin: Anna keksien jähmettyä jääkaapissa. (Me Naiset, 15/12/2011)



PikkuInkeri heräsi ja maistelee juuri leipomuksiaan. Kysyin, että miltä maistuu. Hän levittää kätensä niin suurelle kuin saa:D

tiistai 10. tammikuuta 2012

Hutera olo ja harras valo



Kuvat
ovat olleet ihan samanmoisia viime päivinä. No syystä, en ole päässyt ulos. Perjantain leikkausaika vaihtuikin yllättäen maanantaiaamuun. Su-ma välinen yö oli taas tuskainen ja niinpä, kun soitin hammaslääkärilleni ja kuvailin oloani, hän kehoitti kiireen vilkkaa tulemaan paikalle. Hän armeliaasti leikkasi lopunkin hampaan pois, vaikka siellä oli selvästi kiireinen päivä. Ehkäpä se oli aiheellista, en nimittäin saanut enää kuin vaikeasti nieltyä.



Tämä
ihana ilmeilijä - Inkivääri on minusta pitänyt tänään huolta. Muu väki on jo töissä ja kouluissa. Nyt on vielä yksi jännityksen paikka, taaempikin hammas oirehti. Jos tulehdus on levinnyt sinnekin, niin sen suhteen täytyy olla kuulemma tarkkana. Höh, olen ihan reporankana lääkkeistä ja nyt pitäisi osata olla vielä tarkkana.



Kun
olo on hutera, on kuvatkin näköjään ihan epätarkkoja;) Kaihoisasti katselin, kun naapurin Marita tuli iloisena hiihtolenkiltä. Just silloin, kun itse ei pääse, tuntuu latu niin houkuttelevalta. Oletkos käynyt jo hiihtämässä? Ihan kuin keskipäivän valo olisi jo hetken kirkkaampi kuin ennen.

                                                  Siniseen hetkeen!

lauantai 7. tammikuuta 2012

Kivun voima


Huh,
olen hengissä. Viime yö oli yksi elämäni pisimpiä. Silmällistäkään en nukkunut, vaan haudoin jäävedellä tuskallisesti särkevää hammastani. Aamulla pääsin onneksi heti osaavalle hammaslääkärille ja tulehtunut hammas jouduttiin poistamaan. Tosin kokonaisena se ei lähtenyt, vaan joudun menemään leikkaussaliin vielä perjantaina lopun hampaan takia.


Sain
tujut lääkkeet ja niiden turvin toivon selviäväni viikon. En todellakaan toivo, että kivut palaavat. Olo on tokkurainen ja voi pysyäkin sellaisena, koska toinen kipulääkkeistä on voimakkaasti väsyttävä, sellainen keskushermostoon vaikuttava. Eihän tällainen juttu pitäisi olla postauksen arvoinen...mutta kun en ole moista kipua ennen kokenut ja yllätyin miten se "rampauttaa". Kotiväki sai huolehtia kaikesta ja mieskään ei saanut nukuttua, kun valvoi yöllä etten tuupeerru kipuuni.


On
hellyyttävää huomata toisten välittäminen. Pojatkin ovat halailleet pitkin päivää. Huolehtineet Inkivääristä ja auttaneet muutenkin. Mies hankki kaikkea nestemäistä syömistä minulle ja antoi nukkua yövalvomista pois. Tämä viikko onkin sitten otettava rennoin rantein, so long!

perjantai 6. tammikuuta 2012

Jopas on lunta ja jomotusta


 

Täällä
juuri ja juuri pysytellään kotona, kun mieli puntaroi kaiken aikaa, pitäisikö lähteä päivystykseen. Olen hölmönä sinnitellyt hammassäryn kanssa ja nyt se yltyi niin pahaksi, etten pysty oikein enää puhumaan (heh, ei huono sekään;) Mies ajoi apteekkiin ja toi lääkettä, mutta sekään ei tepsi, vaikka olen jo ylittänyt kaikki määräsuositukset.




Olen
Inkun kanssa syöttänyt lintuja ja touhunnut pihassa. Yhdessä olemme saanut seurata Laurin innostusta. Hän on syyskuusta asti rukoillut lunta;) Nyt kun rinne avattiin ensimmäistä päivää, kuskasin pojan sinne ja jonotin tunnin hissilippua. Hammassärystä huolimatta huomasin hymyäväni itsekin. Niin kivaa pojalla oli:) Inkiväärikin touhukkaana nauttii lumesta, pulkkamäessä oltiin tänään tyttelin kanssa.


 
                                 Oijoi, toivottavasti jotenkin pystyn nukkumaan...:(

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Ruusuja, risuja ja takka sellaisia


On
oikeastaan hykerryttävää, kun arki koittaa. Aluksi ajattelin murheissani, kun kaikki juhlat olivat juhlittu, että entäs nyt. Mutta sitten kun mies kömpii aamuisin töihin ja me jäämme tänne, alkaa ideariiheni raksuttamaan. Tänään suuntasin hakemaan tarjousruusuja ja tein pihan juhannusruusupensaan oksista ja ostamistani muutaman asetelman. Jouluksi hankittu amaryllis kukkii vasta nyt honkeloisena, höh. Taidan napsaista oksat maljakkoon, kun ovat ihan hassuja noin pitkinä.



Sukkainnostus
sai jatkoa, kun ostin Novitan sukkalehden ja aloitin nappisukkien neulomisen. Näissä on mukava juonne se, että varret tehdään pyöröpuikoilla. Harmaa taitaa olla ikisuosikkini:)


Eilinen
oli kotoisa päivä, kun sain Elina -ja Kati -ystävät takkaruusutalkoisiin. Saimme tehtyä aimoannoksen sytykkeitä, he ihan talon lämmitys -ja saunankiuastarpeisiin, minä siskoille, kun meillä ei voida tällä hetkellä takkaa käyttää. Pitkässä juoksussa haaveena on varaavan uunin hankkiminen. Kultaisissa muistoissa on edellisen kodin pönttöuunit ja mun lämmitysterapiahetket.

                                                   Pieni muistelokuva:)

maanantai 2. tammikuuta 2012

Halihetkiä


Luppoisasti
lapsilla viikko vielä lomaa. Minullakin on jotenkin lomafiilis:) On ollut iloa lasten kanssa jutteluista, halihetkistä ja vitsien kerrannasta. Lauri on ihan paras ulkoiluttaja Inkiväärille. Leikkii ja huolehtii pienestä. Inkiväärin unirytmi vaan taisi mennä sekaisin uuden vuoden valvonnasta.



Eppu Akusti -serkku
oli meillä kaikkien lempikamuna. Aluksi Inkerikin halaili, mutta kun tajusi, että pikkumies tykkää hänen leluistaan, alkoi kiukkumieli;) No, tekee Inkerille erittäin hyvää jakaa omastaan, kun hän on aina kaikkien lellikkinä täällä. Lauri toimi kuvaajana kahdessa seuraavassa kuvassa ja myös rakensi hienon junaradan Inkulle.



                                Kaksi mahdotonta kuvattavaa, Eppu ja Inkku:)