lauantai 7. tammikuuta 2012

Kivun voima


Huh,
olen hengissä. Viime yö oli yksi elämäni pisimpiä. Silmällistäkään en nukkunut, vaan haudoin jäävedellä tuskallisesti särkevää hammastani. Aamulla pääsin onneksi heti osaavalle hammaslääkärille ja tulehtunut hammas jouduttiin poistamaan. Tosin kokonaisena se ei lähtenyt, vaan joudun menemään leikkaussaliin vielä perjantaina lopun hampaan takia.


Sain
tujut lääkkeet ja niiden turvin toivon selviäväni viikon. En todellakaan toivo, että kivut palaavat. Olo on tokkurainen ja voi pysyäkin sellaisena, koska toinen kipulääkkeistä on voimakkaasti väsyttävä, sellainen keskushermostoon vaikuttava. Eihän tällainen juttu pitäisi olla postauksen arvoinen...mutta kun en ole moista kipua ennen kokenut ja yllätyin miten se "rampauttaa". Kotiväki sai huolehtia kaikesta ja mieskään ei saanut nukuttua, kun valvoi yöllä etten tuupeerru kipuuni.


On
hellyyttävää huomata toisten välittäminen. Pojatkin ovat halailleet pitkin päivää. Huolehtineet Inkivääristä ja auttaneet muutenkin. Mies hankki kaikkea nestemäistä syömistä minulle ja antoi nukkua yövalvomista pois. Tämä viikko onkin sitten otettava rennoin rantein, so long!

perjantai 6. tammikuuta 2012

Jopas on lunta ja jomotusta


 

Täällä
juuri ja juuri pysytellään kotona, kun mieli puntaroi kaiken aikaa, pitäisikö lähteä päivystykseen. Olen hölmönä sinnitellyt hammassäryn kanssa ja nyt se yltyi niin pahaksi, etten pysty oikein enää puhumaan (heh, ei huono sekään;) Mies ajoi apteekkiin ja toi lääkettä, mutta sekään ei tepsi, vaikka olen jo ylittänyt kaikki määräsuositukset.




Olen
Inkun kanssa syöttänyt lintuja ja touhunnut pihassa. Yhdessä olemme saanut seurata Laurin innostusta. Hän on syyskuusta asti rukoillut lunta;) Nyt kun rinne avattiin ensimmäistä päivää, kuskasin pojan sinne ja jonotin tunnin hissilippua. Hammassärystä huolimatta huomasin hymyäväni itsekin. Niin kivaa pojalla oli:) Inkiväärikin touhukkaana nauttii lumesta, pulkkamäessä oltiin tänään tyttelin kanssa.


 
                                 Oijoi, toivottavasti jotenkin pystyn nukkumaan...:(

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Ruusuja, risuja ja takka sellaisia


On
oikeastaan hykerryttävää, kun arki koittaa. Aluksi ajattelin murheissani, kun kaikki juhlat olivat juhlittu, että entäs nyt. Mutta sitten kun mies kömpii aamuisin töihin ja me jäämme tänne, alkaa ideariiheni raksuttamaan. Tänään suuntasin hakemaan tarjousruusuja ja tein pihan juhannusruusupensaan oksista ja ostamistani muutaman asetelman. Jouluksi hankittu amaryllis kukkii vasta nyt honkeloisena, höh. Taidan napsaista oksat maljakkoon, kun ovat ihan hassuja noin pitkinä.



Sukkainnostus
sai jatkoa, kun ostin Novitan sukkalehden ja aloitin nappisukkien neulomisen. Näissä on mukava juonne se, että varret tehdään pyöröpuikoilla. Harmaa taitaa olla ikisuosikkini:)


Eilinen
oli kotoisa päivä, kun sain Elina -ja Kati -ystävät takkaruusutalkoisiin. Saimme tehtyä aimoannoksen sytykkeitä, he ihan talon lämmitys -ja saunankiuastarpeisiin, minä siskoille, kun meillä ei voida tällä hetkellä takkaa käyttää. Pitkässä juoksussa haaveena on varaavan uunin hankkiminen. Kultaisissa muistoissa on edellisen kodin pönttöuunit ja mun lämmitysterapiahetket.

                                                   Pieni muistelokuva:)

maanantai 2. tammikuuta 2012

Halihetkiä


Luppoisasti
lapsilla viikko vielä lomaa. Minullakin on jotenkin lomafiilis:) On ollut iloa lasten kanssa jutteluista, halihetkistä ja vitsien kerrannasta. Lauri on ihan paras ulkoiluttaja Inkiväärille. Leikkii ja huolehtii pienestä. Inkiväärin unirytmi vaan taisi mennä sekaisin uuden vuoden valvonnasta.



Eppu Akusti -serkku
oli meillä kaikkien lempikamuna. Aluksi Inkerikin halaili, mutta kun tajusi, että pikkumies tykkää hänen leluistaan, alkoi kiukkumieli;) No, tekee Inkerille erittäin hyvää jakaa omastaan, kun hän on aina kaikkien lellikkinä täällä. Lauri toimi kuvaajana kahdessa seuraavassa kuvassa ja myös rakensi hienon junaradan Inkulle.



                                Kaksi mahdotonta kuvattavaa, Eppu ja Inkku:)

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Täyttä elämää

Uusi
vuosi otettiin vastaan iloisesti isolla sakilla. Aikuisia oli 8 ja lapsia 12:) Ystäväperheiden kanssa kerrottiin vuoden huippuhetkistä ja herkuteltiin upean tapaspöydän herkuilla. Kaikki toivat jotain ja siitähän syntyi vuosisadan herkkupöytä. Tänäänkin ollaan vielä nautittu sen antimista.


Poikalapsosia
oli joukosta 10, eli arvata saattaa, että rakettejakin lensi taivaan tuuliin. Inkivääri seisoi nenä ikkunassa ja ihasteli suojassa hienoja valoja. Se tuntui riittävän pikkuiselle. Eppu -serkku 1v. olikin jo unten mailla:)





Tämä
vuosi olkoon täynnä elämää. En halua pihistellä, en. Irti haluaisin päästä kaikesta turhasta, pakosta ja elämää rajoittavasta. Saakoon tämä vuosi tuntemaan, tulemaan puoliväliin vastaan ja antamaan anteeksi. Kärsivällisyyttä ja armollisuutta haluaisin roppakaupalla lisää. Hih, aikamoinen toiveiden määrä:)

                                                  Siunaushaleja sinne!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Limbbua ja pikkuleipää


Muistan
katsoneeni hiljattain elokuvan, missä lahjakas lakiopiskelija oli vaihtanut alaa ja ryhtynyt leipuriksi. Kun onneton tilintarkastaja, harmaa miespuoli saapui hänen piskuiseen leipomoonsa tarkastamaan sekalaisia laskuvuoria, tarjosi leipuritar hänelle pikkuleipiä maidolla. Siitä hetkestä alkoi näiden kahden tarina:) Minäkin leivoin american cookies tänään. Ihan ihkaoikean ameriikanserkkuni Anitan ohjeella.  Se on rantautunut Suomen mantereelle tätini kautta. Voi että tuli hyviä! Sovelsin hieman ohjetta ja laitoin tällä kertaa tummaa suklaata ja rusinoita.

Anitan american cookies

225g marg. /voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
1 dl suklaarakeita (esim. Minut block)
3 dl vehnäjauhoja

Vatkaa marg./voi sekä sokerit keskenään. Lisää kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Laita nokereina uunipellille ja jätä reilut välit. Paista 180 asteessa noin 11 minuuttia. Halutessasi voit koristella sulatetulla suklaalla.

Toinen
ehkäpä vieläkin terapeuttisempi kokemus oli tehdä ihan hapanleipäjuurella leipää. Tein juuren eilis iltana jääkaappiin ja tänään paistoin Limbun moniviljaleipää. Etelä-Suomessa kuuluisuuttakin niittänyt Leibomo Limbbu jakoi ohjeen lehdessä ja niinpä minäkin kokeilin. Taisin jäädä koukkuun...vaikken itse paljon leipää nykyään syökään. Saimme Laurin rakkahat kummit tänään kylään ja oli kiva tarjota tuoretta leipää. Iltaa istuttiin ja vielä aistittiin joulunkin fiilistä:)



                                                      Leppoisia hetkiä sinne!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Riemukasta menoa!



Täällä
on vedetty kylleröä, oltu lenkillä, leikitty ja pelattu. Pappakin vietti joulua meidän kanssa. Maalle päästiin serkkulaan Tapanin ajelulla. Ihan parasta joulussa oli kun koko perhe nukuttiin kuusen alla. Oli siinä porukkaa ja autuaallisia hymyjä aamulla. Tätä oli kait suunniteltu jo useampi vuosi!





Inkivääri
on nauttinut, kun on leikittäjiä. Joulukuppi=Inkerin sanoin pukki ei pelottanutkaan, vaan pukin vierailun jälkeen tyttö riemukkaasti totesi: "Iloinen kuppi, Aapo kuppi:)". Uusi lääkärinlaukku on paras juttu. Tänä aamuna tapahtui se historiallinen juttu: Inkeri piirsi ensimmäisen käsijalkaisen ja siitä se piirrustustehdas sitten lähti käyntiin. En ole mitenkään neuvonut ihmisen piirtämistä ja siinä se minun vieressä yhtäkkiä vaan piirsi sen. Nyt syntyy kissaa, pupua ja poikien kuvia. Kynäote on täydellinen.




Uskomaton
valoilmiö tänään, aurinko paistaa! Lenkille siis matka vie miehen kanssa. Lenkkiolosuhteethan ovat ihanteelliset, ei sohjoa tai jäätä. Muuten täällä odotetaan lunta kuin kuuta nousevaa. Lauri sai meiltä Osku -serkun entisen lumilaudan lahjaksi. Voitte kuvitella, että pikkumies rukoilee lumisadetta. Muutenhan tämä lämpötila on kaukolämpölaskun maksajalle kovinkin toivottu. Viime joulunahan meni putki jäähän ja pappa eristeli taloa yhdestä sun toisesta kohdasta:)


                                                       Valoa sinne!