sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Syyssointuja

  
Tippuuko? 

                                                                     

 



Sain
lapset aamusella avukseni ompun metsästykseen. Pojat kiipeili puissa ja me Inkiväärin kanssa kerättiin tippuneet omput. Ja nyt koittaa jälleen soseen keittoa. Mehut on jo pakkasessa:)


Uusi
vaihe on alkanut pikkuInkerillä. Hän osaa jo kuvailla tunteitaan. Eilen hän  katsoi minua lempeästi ja sanoi: "Kiva äiti!" Ja kun tulimme kiikkaapuistosta: "Kivaa kiikkaa!" Tänä aamuna: "Muumi on kiva!" On jotenkin hupaisan huvittavaa huomata, miten ilahduimme noista sanoista. Siis ihan ykkösellä! Kiikkaapuistossa olikin kyllä kivaa, siellä oli Syystapahtuma, esityksiä, kirpputoripöytiä ja tarjottavaa. Ja Sirkusryhmä Bombastico esiintyi ja leikitti yleisöä. Kuulin, että tuo sirkusperhe tekee työtä pääasiassa erityislasten parissa, työpajoja järjestämällä. Upea juttu:) Harmitti kovasti, kun taas unohdin kameran. Minulla pitäisi olla ulko-ovessa sellaisen, Muista sulkea ovi -lapun sijasta Muista ottaa kamera -lappu.




Tänään
on lenkkeilty miehen kanssa:) Tehty ai niin herkku ruokaa, kanasalaattia ja kesäkurpitsapurjosoppaa. Kiitos Marjolle reseptistä, pojatkin kehuivat;) Viherlandiasta löysin tuollaiset koeputkikukkalasit. Pesuhuoneeseen toin Karin jo kauan haaveilemat silkkikukat. Nyt sielläkin on viihtyisämpää! Pojat ovat koko viikonlopun soitelleet yhdessä. Mukava juttu!

Syyssointuja tulevaan viikkoon!

lauantai 10. syyskuuta 2011

Omenaaaa:)

Viime
päivinä on tapahtunut hauskoja asioita. Sain vieraikseni Unen ja ystävänsä Marjatan. Juttu luisti iloisissa tunnelmissa. Vaikka ikäeroa meillä on kolmisenkymmentä vuotta, ei se tunnu missään:) Kahviteltiin vanhanajan omppukakun kera. Nopea ja kuulemma makoisa. Olen itse pysytellyt seitsemättä viikkoa herkuitta, leivättä ja ilman perunaa, riisiä ja pastaa;) Ohje on peräisin kotoisasta Kivimäen elämää -blogista

Vanhanajan omenakakku

100-125 g voita
1/2 dl sokeria
2 munaa
2 1/2dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa tai kermaa
rusinoita 1 1/2 dl
hieman sitruunanmehua
ripaus kaardemummaa
2-4 hapahkoa omenaa

Sulata voi ja jäähdytä sitä hieman. Sekoita loput ainekset taikinaan vatkaamatta.
Kuori omenat ja lisää ne taikinaan suurina lohkoina. Halutessasi voit säästää osan omenalohkoista pinnalle. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.
Poista kakkua 200 asteessa noin 35-40 minuuttia. Ennen uuniin laittoa voit ripotella pinnalle rouhittua hasselpähkinää, raesokeria, mantelia tai kanelia.
Kakku maistuu lämpimänä jäätelön tai vaniliakastikkeen kanssa, ja se on hyvää myös seuraavana päivänä.


Eilen
hurautettiin Inkerin kanssa mehuasemalle. Voi mikä kokemus! Harmaahapsiset herrasmiehet harmaassa kivinavetan kivijalassa tärkeänä touhuamassa mehukoneen kanssa. Kone aiheutti kunnioitusta koollaan ja kovalla äänellään. Inkivääri seurasi tarkasti toimitusta. Harmittaa, kun siinä tohinassa unohdin kameran kotiin. Vein viisi ämpäriä omenoita ja sain kaksi ämpäriä tuoremehua:) Naapurit eivät käytä omenoitaan, joten minähän intona olin siellä keräämässä ja palaan vieläkin sinne, soseomenoiden toivossa. Ilmeisesti soseomena ja varsinkin hyvää mehua tuottava laji oli:

Antonovka, V, talvi
Tunnettu ja laajalle levinnyt ukrainalaisena pidetty lajike, joka kuitenkin on syntyisin Keski-Venäjältä jonkun viljelylajikkeen ja paikallisen metsäomenakannan risteytymästä. Suurisatoinen talousomena. Hedelmä kookas kellanvihreä. Maku on hapahko ja omaperäisen aromaattinen. Kypsyy marraskuussa, säilyy pari kuukautta viileässä. Terve lajike. Viljelty Suomessa jo yli 100 vuotta. Sopii myös luomuviljelyyn. 

Martat
kokoontuivat eilen syksyn ensimmäisen kerran. Lenkkiä, saunaa, soppaa, salaattia ja elämän tarinaa. Kätkätettiin tuon tuosta, ah, se teki hyvää. Itseironia on kunniassa! Ikävä iski heti lähdön hetkellä. Tänään lenkkeillään miehen kanssa ja ehkäpä päästään Inkiväärin kanssa puistotapahtumaankin. 

                                                     Leppoisaa lauantaita!
 

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Se lapsessa hellästi soi


On kaikilla lapsilla maailmassa
pieni tiukunen helisemässä
syvällä sydämen sykkyrässä.
Se lapsessa hellästi soi.

Ja vaikka se tiuku on piilossa
sen kuulee lapsen ilossa
ja näkee valona katseessa
kun hän unelmoi.

Oi, kaikki tiukuset helähtäkää
maailman aikuiset herättäkää!
On lapsilla ikävä leikkimään
he kaipaavat syliä hyvää.

Inkeri Karvonen

 


Tänään
syliteltiin ja lauleltiin muskarissa. Inkeri oli innoissaan, osallistui, kikatti muiden mukana. Pomppulaulussa erityisesti. Kiikkaapuisto on hieno paikka, paljon lapsia ja tuttuja vanhempia, mukavaa tekemistä, muskaria ja viikonloppuna Syystalkoo -tapahtuma. Omassa pihassakin on vilinää. Loppuun kuva kaunottarista, Veera (Veeva, Inkun sanoin) -kummi ja uudessa pöllömekossaan Inkivääri. Veera tuo kirppikseltä ihania vaatteita tytölle. Niin mukavia värejä:) Postauksen ensimmäinen kuva muuten Eeron ottama!

                                             Syksyn sävyjä sinnekin!

maanantai 5. syyskuuta 2011

Metsää, ah metsää!


Saari
rakas, ihana paikka, jossa kaikki unohtuu, kiireet ja maailman meno. Siellä ihailtiin kurkien uljasta muuttoa, nokeennuttiin taas nuotiolla, saunottiin savusaunassa uhallisesti ja varsinkin tehtiin puusavottaa. Ihan kaikki, Inkiväärinkin pinosi puita ja kepsutteli metsässä ja kaatua köpsähteli tuon tuosta. Lapsia noin yleensä sai aika ajoin patistaa taolta hommiin, mutta kaiken kaikkiaan hekin ahkeroivat :) Yhdessä saatiin ihan mukavasti aikaiseksi. Töitä sinne tosin jäi hurjasti.




                                                Hei taas saari, kotimatka alkaa!


Tämä
ihana lämpö sai minut vielä kuvailemaan pihaa. Ihan kesäinen fiilis vielä. Kuistilla kukat kukkii ihan kunnolla vielä.





Kirppispöytä
oli taas hienosti tyhjentynyt ja veimme lisää Inkun kanssa. Ja...sieltä se löytyi, punainen pikkuimuri. Kun Inkivääri sai sen käsiinsä, ei ote ole irronnut. Hyvä ettei päiväunillekin ottanut kainaloonsa;) Täti-ihmiset ihailivat kirpparilla innokasta imuroijaa, pyysivät käymään heilläkin imuroimassa:)


Loppuun
kuva viime perjantailta. Punajuuribrossi oli erittäin hyvää. Pähkinöitä hieman pureskeltavaksi ja ohjeen mukaan kyytipojaksi pehmeää sinihomejuustoa. Pöydällä on muuten uusi kirja, Piirretään somia eläimiä. Japanilainen opas, jota aion hyödyntää pian. Menen päiväkodille pitämään taidepajaa. Leikitään eläinleikkejä ja opetellaan piirtämän myös eläimiä. Tällä kertaa ihan mallia apuna käyttäen ja vaiheittain opetellen:)

                                    Makoisia ja lämpöisiä tunnelmia sinnekin!

torstai 1. syyskuuta 2011

Lilaa:)


Aamutuimaan
pyörähdimme Inkiväärin kanssa torille. Mukaan sieltä tuli savumuikkuja, puolukoita aamurahkan päälle, kukkia ja punajuuria tämän päivän kasvisbrossiin. Kukat ilahduttivat jo eilen Kerttujen kahvihetkeä. Meillä oli niin hupaisaa jälleen kerran, että sängyssäkin vielä hymyilin:)



Kirpputoripöytä
oli mukavasti tyhjentynyt. Vietiin sinne lisää tavaraa Inkun kanssa ja mukaan tarttui tuo lila tunika ja nallepeli. Pikkutyllerö jaksaa jo keskittyä peleihin ja kovasti katsastelen kirppareilta hänelle esim. keittöleluja. Poikien jäljiltä on vain sekalaista sakkia, pyssyistä örkkeihin;) Dublot ovat kyllä hauskoja sikäli, että isoveljien kanssa niillä yhdessä rakennetaan. Nyt omppusoseen tekoon ja punajuurien kimppuun!

                                         Mukavia syyspäiviä teille kaikille!

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Mekkoja, kirppuja ja kakkuja



Join
ison kupin kaardemummakahvia iltapäivällä ja nyt ei uni tule...joten kirjoittamaan siis;) Näin suloisen mekon Inkivääri sai jo ihan pikkuisena Kaisa -sissoltani. Nyt se on vasta käytössä ja sopii tyllerön luonteelle just!



Sain
yllättäen pöydän kipparille. Olin jonossa ja sitten se vain tulla tupsahti:) No, omppuhommelit jäävätkin sitten odottamaan ja alkoi armoton kirppiskaman lajittelu. Koko päivä siinä meni ja lisääkin saa lajitella ja viedä ensi viikolla. Haikeana noita Inkun vauvajuttuja hinnoittelin...


Tässä
pikku-Kerttunen ottaa orastavia askelia ompeluseuran jäsenyyteen;) Huomenna Kertut tulevat meille virkkailemaan, ah! Säännöistämme poiketen (ei saa siivota, ei leipoa, kukaan ei kurkistele muihin huoneisiin...) tein kuitenkin Philadelphia omenakakkua ja huomenna poropiiraita Mallan Makeiden mukaan. Mulle annettaneen poikkeuslupa, kun olen kotiäiti. Ilokseni leivoskelen:)

                                             Hiljaisuuden hyssystä, halit!

maanantai 29. elokuuta 2011

Kissanpoikasia ja kalavuokaa


Ompputyttö
Inkivääri seurasi tarkkaan omenasoseen valmistusta. Halusi osallistua ja hermostui, jos äiti rajoitti touhua. Teimme suloisen hyvää sosetta. Une -anopiltani saaman kirjan ohjeen mukaan, aidolla vaniljatangon vaniljalla maustettuna. Tätä tehdään lisää lähipäivinä:)





Omppushown
kunniaksi piti tehdä myös hyvää arkiruokaa. Niinpä kaupan kalatiskin tädin innostamana syntyi ahvenvuoka. Ahvenfilerullat ovat piilossa parsakaalin ja pähkinöiden alla. Hyvää:) Kalat ovat usein ihan turkasen kalliita, paitsi ehkä lohi. Harmittaa, kun olen erityisesti kalan ystävä. Silloin vapaapäivänäkin söin raakaa ahventa alkuruokana;)



Mukavan
päivän kruunasi piipahdus serkkulaan. Sinne on syntynyt pehmoisia ihanuuksia, kolme kissanpoikasta. Voitte vain kuvitella, kuinka kaikki halusivat niitä silitellä. Meidän siellä ollessa yksi pennuista aukaisi ensimmäisen kerran silmänsä:) Inkeri painoi poskea kisun turkkiin ja toisti: vauva, vauva:)





Pehmoisia unia kaikki pikkuiset ja isotkin!