sunnuntai 14. elokuuta 2011

Mikä siitä tuloo?


Eilen
illalla alkoi tapahtua. Kari tasoitti vanhaa hiekkalaatikon pohjaa ja latoi jo sammaloituneita betonilaattoja päällekkäin. Mitäs luulette?


Grillihän
siitä syntyi, hieno ja jyhkeä. Hyvin maastoutuva ja reilun kokoinen. Parilan alle hankitaan vielä tulitiiliä, niin sinne jää tilaa ilman kiertää. Sain muuten viimeksi kivoja kommentteja Inkiväärin vihreästä mekosta;) Se on Metsolan Apilamekko, löytyi alelaarista. Just niin munkin makuun:)



Saimme
uuden grillin avajaisiin tänään mumman ja Karin veljen perheineen. Ruoka oli mitä makoisinta:P Mukava päätös kauniille viikonlopulle! Ruoan ystäville ja muuten luomuasiasta kiinnostuneille Leena -ystävän artikkeli Saksan luomuruoasta jatkuu: (Edelliset osat löydät vanhemmista postauksistani)

Saksaa
on viimeisen vuoden sisällä ravistellut kaksi ruokaskandaalia. Ensin hämmästelimme dioksiinia, joka päätyi kanojen ja sikojen rehuihin, kun rehun valmistaja oli ahneuksissaan käyttänyt teollisuusrasvoja elintarvikerasvojen sijasta.Kokonaisia vuoria munia,sekä kanojen ja sikojen ruhoja tuhottiin kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi. Juuri kun entinen skandaali vaipui unohduksen hämärään alkoi tappajabakteeri EHEC levitä kulovalkean lailla Saksassa. Dialyysihoitopaikat Saksan pohjoisosissa käyvät täydellä kapasiteetilla, potilaita joudutaan kuljettamaan jo kaemmas, kun tautitapaukset keskittyvät erityisesti Hampurin seudulle. Vanha Hansestadt on pelon kourissa: en itse ole siellä käynyt viime aikoina, mutta olen tutuilta kuulllut. Rober Koch Institut kehottaa välttämään raakojen vihannesten nauttimista ja nyt kautta Saksan vihannesviljelijät jouduvat kyntämään markkinakypsät tuotteensa takaisin maan multaan, kun ihmiset tyydyttävät nälkäänsä leivällä ja lihalla - jota vielä puoli vuotta sitten suuri osa kansasta halusi välttää dioksiinin vuoksi! Myös täällä keskisessä Saksassa, jota uusin skandaali ei pahemmin ole koskettanut, ihmiset ottavat varoitukset tosissaan.Viikonloppuna grillasimme saksalaisen ystäväperheen kanssa ja päädyimme yhteistuumin valmistamaan salaatin kik-herneistä - varmuuden vuoksi.

Dioksiinin kohdalla saksalaisten kiinnostus luomutuotantoa kohtaan kasvoi entisestään, koska luomurehuja huijaus ei koskenut. Nyt on päin vastoin: tappajabakteeri väijyy nimenomaan luomussa. Voisin kuvitella että tämä viimeisin ja kaikki tätä edeltäneet skandaalit lisäävät entisestään kysyntää paikallisissa pienissä "Hoflädcheneissä". Siellä viljelijän vaimo itse myy oman pellon tuotteita, häneltä voi suoraan kysyä tuotannon olosuhteista. Pienimuotoinen, lähellä kasvatettu, lyhyet kuljetusmatkat, suora kontakti viljelijään - kaikki tämä on korkealla kurssissa, kun saksalainen tänä päivänä pohtii, mitä vielä uskaltaisi suuhunsa laittaa. Steingässereiden kanssa pohdimme grillailun lomassa mahdollisuutta muodostaa ruokarinki - kymmenkunta perhettä, jotka yhdessä työllistäisivät yhden viljelijän keskittämällä ostoksensa tämän tilalle.

Maria ja Mustikka. Etualalla Vinopyrstö, Nilkku-Lotta ja Rustikka vetävät kylleröä.

Leena kirjoittaa vielä pohtien aihetta luonnonmukaisuuden suuri suosio:
Uskon, että se kulkee käsi kädessä täällä hyvin voimakkaan esoterisen liikehdinnän kanssa. Mielipidekyselyjen mukaan jopa kolmasosa kansasta on jonkinasteisia esoteerikkoja. Vihreän liikkeen kannattajien keskuudessa osuus on vielä tätäkin huomattavasti suurempi. Eikä edes korkea koulutustaso tunnu olevan este esoteeriselle suuntautumiselle. Saksan Lääkäriliiton puheenjohtaja kertoi viime vuonna Spiegel lehden haastattelussa olevansa homeopatian lämmin kannattaja ja ajavansa homeopatiaa osaksi saksalaisten lääkäreiden yliopistokoulutusta. Tämä siitä huolimatta, vaikka homeopatian vaikutukset on lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa todettu olemattomiksi ja koko oppikappale humpuukiksi.
Toinen vastaavanlainen ilmiö on rokotuskielteisyys, joka saa osittain hyvinkin fanaattisia piirteitä. Olen lukuisia kertoja joutunut toteamaan, että asia-argumenteilla ei näissä keskusteluissa pääse eteenpäin. Kyseessä on uskonnollistyyppinen vakaumus.
Ehkä yksi tekijä saksalaisten kiinnostuneisuudessa esoteriaa kohtaan on hyvin pitkälle viety sekularisaatio. Ihmisessa kuitenkin elää uskonnolisuuden kaipuu ja ne, jotka ovat perinteiset kristillisetjuuret hylänneet, usein tyydyttävät tätä tarvettaan muita reittejä. Yksi selittävä tekijä voisi kentien olla myös se tosiasia, että Saksassa kaupungistumisen juuret ovat huomattavasti syvemmällä kuin Suomessa ja siten luonnollinen luontosuhde, joka Suomessa vielä hyvin suurelta osin on tallella, on hävinyt. Ihmiset lähtevät tyydyttämään luonnon kaipuutaan kaikenlaisella kemiakielteisyydellä sekä silloin, kun se mielestäni asia-argumentein on perusteltua, että myöskin silloin, kun asia-argumentit ovat hyvin heikolla pohjalla.

Jälkikirjoitus:
Osallistuimme viikonloppuna katolisen kirkon järjestämään ”Familiensymposiumiin” Eifelin luonnonsuojelualueella. Yksi keskustelun aiheista oli ruokatottumukset. Luomu-ruoka nousi hyvin monessa puheenvuorossa esiin ja nimenomaan positiivisessa sävyssä. Siis joudun hiukan vetämään takaisin äskeistä argumenttia uskonnollisuuden tarpeen tyydyttämisestä luonto-uskonnon kautta. Varsin perikatoliset ihmiset tuntuivat yksissätuumin ostavan luomua ja lähes vain luomua. Olihan joukkoon eksynyt kuusilapsinen perhekin, joka usean vuoden ajan käytti vain omien vuohien antamaa maitoa!

Kiitos Leena artikkelista! Sitä oli mielenkiintoista lukea ja pohtia samalla omia aatelmiaan aiheesta!

lauantai 13. elokuuta 2011

Pikkusaparot


Pienet
saparot keikkuen hän liihotti ympäri puutarhaa. Ilman vaippaa mieluiten, itse toivoen. Tätä lämpöä toivon minä, että tämä pissiä siellä, pissiä täällä -vaihe olisi helpompaa;) Hänellä on ihailtavaa tahtoa ja luonnetta. Kun kiukku valtaa, kysyn useasti: Mitä Inkeri haluaa? Hänen on vaikea tietää, kun sitä ja toisaalta tätä.  


Tänään
leikimme Muumiperhettä ja keräsimme koko sakki serkkulassa viimeiset viinimarjapensaat tyhjiksi. Suunnatonta iloa tuottaa pakastoida talven varalle aurinkoa. Haaveilen vielä yhdestä ämpäristä mustikkaa ja sitten kun puolukka-aika koittaa, sitä runsaasti:)

  Elokuun valo on hienoa!

ps: Saksan luomuartikkeli jatkuu seuraavassa "numerossa"!

perjantai 12. elokuuta 2011

Naapureita ja farmareita

    


Pyysin
uuden naapurini kahveelle meille tänään:) Hänen tylleröisensä on Inkivääriä vain puoli vuotta vanhempi. Leikit sujui hienosti! Päivä, jolloin sain myös postista Peikonpojan käsitöitä. Päivä, jona lähdettiin miehen ja pienimpien kanssa järvenrantalenkille. Päivä, jolloin pääsin kevennysvälitavoitteeseeni -5kg. Edessä vielä toiset viisi;) Kun näin julkisesti mainitsee, on ihan pakko päästäkin. Päivä, jolloin tein ihanaa aurinkosoppaa taasen eli porkkanalinssikeittoa. Päivä, jolloin keksittiin seuraava Marttaretkikohde syyspimeyttä karkoittamaan. Siis kaikenkaikkiaan mukava päivä:)


Mukavan
päivän kunniaksi jatkokertomukselle jatkoa. Jos et edellistä osaa ole vielä lukenut, se on edellisessä postauksessa. Leena kirjoittaa Saksasta:


Tavallisissa marketeissa on luomua paljon tarjolla ja sen kysyntä on suurta: vihannes- ja hedelmähyllyistä loppuvat nimenomaan luomutuotteet ensimmäisinä ja jos erehdyt ostoksille vasta iltamyöhällä on luomumaitoa turha enää etsiä.
Toinen vahva saksalainen trendi on pienien perheyritysten suosiminen. Niinpä jokaisesta kylästä ja pikkukaupungista löytyy Hoflädchen, jossa kylän maanviljelijä myy omien peltojensa tuotteita. Näin Seeheimissakin, meidän pikkukaupungissamme. Görischiltä saa sesongin mukaiset hedelmät, marjat ja vihannekset, vuoden ympäri perunat ja porkkanat, kananmunat ja kerran vuodessa teurasaikaan kokonaisia kanoja. 


Yhtenä ääripäänä lähiruuan suosimisesta voidaan pitää kotitarvekanaloita, joita täällä on lähes joka korttelissa. Kanat toimivat samanaikaisesti kotieläiminä, kompostorina ruuanjätteille, puutarhan lannoittajina sekä tietysti munivat! Näillä leveysasteilla talvet ovat niin leutoja, että kanat pärjäävät ongelmitta ulkona ympäri vuoden, eikä minkäänlaista lämmitystä tarvita.



Toisaalta saksalainen on myös äärimmäisen pihi. Siksi toisena ääripäänä täällä menestyvät jättimäiset halpaketjut kuten Aldi ja Lidl ja ne ovat kaikkien yhteiskuntaluokkien suosiossa.
Olen monasti pohtinut, mistä juontaa juurensa Saksassa jo pitkään vallalla ollut luonnonmukaisuuden suuri suosio. Se esiintyy usein tavalla, joka muistuttaa lähes uskonnollisuutta. Se ei koske ainoastaan elintarvikkeita, vaan erityisesti myös lääketieteessä se on nähtävissä: Saksa on vaihtoehtohoitojen, erityisesti homeopatian luvattu maa! Kaikki kemiaan viittaava on pahasta sen sijaan luonnonmukaisuus on hyvästä.

Aksu -kummipoikamme kanafarmarina Vinopyrstö sylissään
 
Jatkuu...seuraavassa postauksessa. Nyt hyvät yöt, sinne Saksan maallekin pikkufarmareille halit<3

torstai 11. elokuuta 2011

Lempeää lähiruokaa

 
Tänään torin kanttarelleista kastiketta ja vihanneshöystöä:)

Lähiruokaa
rakastavana ja luomuakin kunnioittavana olen jo usemman kerran vihjaissut tutulle toimittajaystävälle juttuaiheesta: Mikä paikallinen kauppa suosii eniten lähi - ja luomuruokaa? Kylkijuttuna olisi lähiruokaa tuottavan maatilan tarinaa tai luomutilan porinaa:) Lehtijuttu ei ole ainakaan vielä toteutunut, mutta aihe muhii mielessä. Harmittaa ajoittain, kun kukkaron sisältö määrää ostoksiani. Mutta koska tämä aihe niin kiinnostaa, niin pyysin rakkahan Leena -ystäväni ja sukulaisenikin kirjoittavan vastaavasta tilanteesta Saksassa. Älkää kuvitelko, että itse olisin erityisen valveutunut ja aina tunnollinen paikallisruoan tai luomun käyttäjä. Olen äiti siinä missä muutkin, väsyneenä turvaudun helppoon einekseen, mutta koko ajan tietoisuus kasvaa ja halu vaikuttaa omilla valinnoilla myös:)

 

Katriinan
kauppa, jossa omia kassejanikin myydään on asian ytimessä. Tuotteita on toki maakuntaa kauempaakin, mutta suomalaista pääasiassa:) Kun pyörähdin kaupalla taas, niin silmä kuin mielikin lepäsi. Ostin kuvassa näkyvän hauskan kirkkaanvihreän kiepin vai pikkubontsoko se on. Kuva on hieman lavastettu, hih:) Siellä muuten myydään paikallisen hunajantuottajan kautta tulevaa mehiläisvahaa. Kynttiläntekijänä (aina silloin tällöin innostun:) olin tohkeissani, sitä kun ei ole saanut hetkeen täältä mistään. Kunnon mehiläisvaha kruunaa kynttilän, tuoksu ja ominaisuudet paranee roimasti, vaikka joukossa olisikin tavanomaista parafiinisteariiniä.

Laitan
tähän blogiin jatkokertomuksena Leenan tekstiä. Kiva olisi kuulla teidän lukijoiden kokemuksia ja kommentteja. Osan teistä tiedän ostavan lähiruokaa ruokapiirin kautta, joka onkin aivan mahtava juttu. Suomen byrogratia ajoittain harmittaa, kun paikallista tiloilta ei voi ostaa suoraan tuotteita. Siihen on tietysti omat syynsä, mutta silti:(

Leenan juttuun:

Jokaisesta kylästä ja pikkukaupungista löytyy Hoflädchen, jossa kylän maanviljelijä myy omien peltojensa tuotteita.

Saksalainen ruokaostoksilla


Muutimme reilu kahdeksan vuotta sitten Saksaan perheen kanssa ja iloitsimme suuresti jo heti ensimmäisillä ruokaostoksilla: saksalainen luomu maksoi suunnilleen saman kuin suomalainen tehotuotettu ruoka. Ja saksalainen tehotuotettu siitä vielä kolmanneksen vähemmän.
Siitä lähtien aloimme ostaa säännöllisesti luomua ja lähestulkoon vain luomua. Ruokamenot pysyivät samalla tasolla Suomen vuosiin verrattuna ja kuitenkin koimme saavamme rahoillemme enemmän vastinetta: puhdasta ruokaa!
Minä luomupainotteisine ostoskoreineni en ole mikään poikkeus Saksassa, päin vastoin. Ympäristötietoisuus on huomattavasti korkeammalla tasolla kuin Suomessa ja se näkyy ostoskäyttäytymisessä. Täällä on olemassa kokonainen supermarketketju, Alnatura (www.alnatura.de), joka myy ainoastaan luomuruokaa, ekopuuvillaisia vaatteita ja luontoystävällisiä pesuaineita. Asiakaskunta kopistelee korkokengissään ja arkimeikissään hyllyjen välissä – siis jotain aivan muuta kuin Helsingin keskustassa aikoinaan toiminut Ruohonjuuri, jonne eksyivät vain risuparrat ostoksille (ja minä).

Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa. Silloin kerrotaan lisää tuosta kuvassa näkyvästä paikallispuodistakin. Kiitos Leena sinulle jutusta! Ensimmäisen kuvan savikupponenkin on Leenan tuliaisia saaristosta:)
ps: Tästä osoitteesta Jyvässeudun väki saa kivoja vinkkejä lähiruoasta: http://www.japary.fi/lahiruoka/vinkit_linkit.htm

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Ihanat juhlat

 

Hän
on niin komea. Rakas ja ainutlaatuinen. Ensimmäinen pikkuiseni. Syntynyt keskelle talven viimaa ja pakkasta. Hymypoika ja kitaramies. Nyt viisitoista ja juhlien sankari. Takana suuri ja syvä kokemus. Leiri, jolla usko vahvistui ja ilo täytti miehen. Uudet ystävät odottavat jo tapaamista syksyn Hope -tapahtumassa.




Juhlia
oli odotettu ja valmisteltu rakkaudella. Jopa ilman suurempia kahnauksia;) Ja odotus palkittiin. Satoi ennen juhlaa ja jälkeen, mutta juuri se iltapäivä aurinko paistoi ja oli leppoisan lämmintä. Kari aloitti ohjelman sanoilla pojalleen. Puhui siitä kuinka ymmärrys ja tieto on saanut mennä sydämeen:) Saatiin sitten kuulla niin mukavia esityksiä. Siskojeni perheet soittivat ja lauloivat. Ensimmäinen laulu oli tehty Eerolle hänen synnyttyään. Siitä lähtien lähes kaikki serkukset ovat saaneet laulunsa:) Huomatkaa ihanainen basistimme Tuittu!


Me 
siskokset isipapan kanssa laulettiin yhdessä laulu, jonka olen kirkossa pikkutyttönä isän kanssa esittänyt.


Kummeilla
oli herkkää ja viisasta sanottavaa. Lauluun yhdyttiin kaikki..."katso muuttolintu käy yli valtamerten kuohun. Määränpää ei vielä näy, vaan se nousee siivilleen."


Lämmin
tunnelma, muisteluita Eerosta pienenä. Pöytä notkui herkkuja. Kuvaajana toimi näissä Aapo -keskimmäiseni. Mami olisi napannut kuvan pöydästäkin;) Laurilla oli tramppaesitys ja lempeä hali:)
Tunnearkku niin täynnä ja kiitollinen mieli!

torstai 4. elokuuta 2011

Iloista odotusta


Piirasta
on syntynyt monenlaista, artisokkacheddar, kanttarelli ja lammaspiirakkaa. Lammaspurkkia säilytin kuin kansallisaarretta, se on Simo -serkkuni tilalta, sieltä lapsuuden mummolamaisemista:) Ihan ehtaa Järvenpään lammasta. Tänään tuoksui koko talo ja tanner makealle, leivoin saaristolaisleipää. Huomenna alkaa kaakkujen valmistus. Täyteläinen viikko juhlien valmistelua. Mutta kaikesta huolimatta olen päässyt lenkille:)



Olimme
jo tovin suunnitelleet seinällistä suvun kuvia. Projekti on vielä kesken, mutta alkuun päästiin. Sohvanpäällisetkin pääsivät pesuun. Hyviä nämä juhlat, saa roikkuvia asioita kuntoon;) Nyt nukkumaan itsekin, huomenna päästään pölypalleroisten kimppuun. Sunnuntaina juhlitaan, yes!



Nämä rakkaat ovat niin tärkeät toisilleen:)

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Juhlaaaa!


Viimeinen
viikko on mennyt vähän ennenvanhaisissa fiiliksissä:) Mummit ja esiäitimme kun aikoinaan valmistelivat juhlia pitkien kaavojen mukaan. Jo syksyllä laitettiin tulemaan pyttyyn sun toiseen jotain koko vuoden varalle tai vaikka joulua varten. Pytyt ovat vaihtuneet pakkasiin ja kellareihin. Mustikkaa ja mansikkaa on jo mukavasti talven aamupuuroja varten. Haaveilen saavani vielä joskus kellarin, jonne saan hillopurnukat ja mehupullot säilöön. Valmis tilakin on jo, kunhan se ensi vuosisadalla eristetään.



Kerrassaan
hauskat ja tunnelmalliset juhlat vietettiin vanhassa riihessä ystävämme viisikymppisten kunniaksi. Musiikki oli ihan parasta, itse juhlittava soitti ystäviensä kanssa irkkubiisejä ja Home Junior, ystävämme oman pojan bändi jatkoi. Olipas mukavaa olla juhlimassa, kiitos lämmin teille ystävät:)


Toinen
mukava fiilis on ollut valmistella Eero -esikoisen rippijuhlia. On pesty ikkunoita, pellavaverhoja ja silitetty metrikaupalla. Matot ovat saaneet kirkkaat värinsä takaisin naapurin Martti -sedän painepesurin avustuksella. Mukavaa puuhaa pihamaalla, Inkiväärikin leikkii siinä samalla. Mattopesupaikoilla olisi hankalaa vahtia pikkuista. Pojille on löytynyt sopivaa apumiehen hommaa...no, palkkaa vastaan;) Nyt on suunnitelmaa paperilla viimeisen viikon aikataulusta. Kakuntekijäkin taisi löytyä:) Eero on viestinyt leiriltä: täällä on sikakivaa, harmi, kun on enää viikko jäljellä. Voi kerrassaan, olen niin iloinen lapseni puolesta.




Tänään
on ollut yksi kesän mukavimmista päivistä: hääpäivä<3. Aamulla lahjottiin toisiamme, minä sain Marimekon pyyhkeen ja Kari kahvakuulan ja öljyviinietikkasuihkeen. Sitten lähdettiin kaksin sauvakävelylle (ai keski-ikäistäkö puuhaa, ei suinkaan:) ja Inkun unien jälkeen koko sakilla pyöräretkelle satamaan jäätelölle. Illan kruunasi notskipihvit, yrttijuurekset ja halloumisalaatti puutarhan siimeksessä. Iloinen tunnelma, tätä lisäääääää!



Tulevalla
viikolla tuskin ehdin koneen äärelle. Haleja teille kaikille lukijoille! Ja miehelle vielä virtuaalisetkin pusut:) Loppuun kevennykseksi Laurin touhupetterikuvio osa 25: hän kehitti pihaan vesiliukumäen:)