Pysähtynyt
aika on kahmaissut minut, niin kuin hyvä kirja, jonka ei haluaisi loppuvan. Silti huominen ei kuitenkaan harmita, siis töihin paluu. Varmaankin jotain lomasta on siis tarttunut nuttuun. Ollaan Inkiväärin kanssa kuitenkin selvästi kahmittu toisillemme iloja yhdessä tulevien aikojen varalle. Hän kun käpertyi äsken syliini nukkumaan, oli kuulemma se pieni karhuvauva. Katsoimme lomalla lumoutuneena sitä kolmiosaista mustakarhudokumenttia. Nyt olen Lily -emo ja hän Hope -pentu! Karhuja pihassamme ei ole kuitenkaan vieraillut, vaan kylläkin pupu, joka on syönyt viljalyhdettämme. Tehtiin sille kaverikin, vähän sellainen kissapupu :)
on kuitenkin yhä sisällä. Mietin, milloin raaskin riisua sen taas vuodeksi laatikoihin. Ehkäpä viikonloppuna. Inkeri haluaa yhä uudelleen kuultavan joulukertomusta. Ehdotin jo jotain muuta kirjaa, mutta Betlehem on yhä ykkönen ja siellä tapahtuneet asiat. Se on suloista, joululaulutkin hän hyräilee, vaikkei sanoja oikein osaa. Olen pannut nyt merkille hänen sävelkorvansa, se on tarkka, kuten isällään.
Hyasintitkin
avautuivat vasta nyt, nekin haluavat vielä hetken!
2 kommenttia:
Söpö lumipupukissa :) Tänään olikin ihana kun ainakin meillä oli eka kertaa oikea suvikeli ja sai tehdä lumiukkojuttuja.
Hyviä hetkiä myös arkeen toivottelen!
Katseltiin Jochenin kanssa sitä Inkerin viimeistä ulkokuvaa, jossa tyttö kurkkaa lumilyhdyn takaa ja todettiin kumpikin, että ihan kuin Kari sieltä hymyilisi!
Kaikkea hyvää teille arjen alkuun!
tv Leena
Lähetä kommentti