Korvatulpat
ovat kyllä oiva keksintö, pelastavat heräämästä yöllä ukkosmyrskyyn ja mieskullan kuorsaukseen. Nukkua posotin viime yönä, kun miesväki ihmetteli heliseviä ikkunoita ja ukkosen voimaa. Tosin valvomassa olivat vain mies ja keskimmäinen pojista, esikoinen on Teen Street -tapahtumassa Saksassa ja nuorin pojista mökillä serkkusten kanssa.
Une -anoppini
sai puutarhasta hehkuvan kimpun. Ruusut ovat parhaimmillaan, ovat kuin raskaana valtavasta kukkimisen voimasta. Tein Britakakkua, kun Inkiväärin tuleva hoitotäti tuli kylään. Olemme niin iloisia ja kiitollisia hänestä. Ajatella, pitkä ja antoisa elämänjakso päättyy kohta, lähes kolme vuotta kotiäitinä on minulla takanapäin. Tässä tämä perhe nyt on, ei enää vauvoja ja kotiaikoja. Aika Inkerin kanssa kotona on ollut niin hienoa aikaa, luovaa ja inspiroivaa. Lohduttaa, kun Pikku-Inkeri saa niin kivan hoitopaikan perhepäivähoidossa ihan lähettyviltä. Töihinmeno tuo itselleni monenlaisia tunteita pintaan! Toisaalta tunnearkku on äärimmillään täynnä ja valmis uuteen ajanjaksoon, toisaalta tieto leppoisten aamujen armauden loppumisesta saa mielen apeaksi. No, asumme 150m työpaikastani, joten ei auta itkut markkinoilla ;)
Inkivääri
sai elämänsä ensimmäisen oman syntymäpäiväkutsun ystävänsä Milman syntymäpäiväkekkereille. Ja sitähän odotettiin kiihkeästi! Kivat juhlat ja paljon ihania leluja, oli Inkiväärin toteamus.
 |
Kaunis keijuprinsessa, Milma 3v. |