Sylihoitoa

Pikkuinen

sairastui sitten kuitenkin. Viime yö meni kuumeista nuhanenää hoitaessa. Tämä päivä ollaan oltu kumpainenkin hieman höttötilassa, sylitysten. Itse sitä jotenkin selviää taudin kourissa, mutta pienelle ei soisi kurjaa oloa. Päiväunet jäi lyhyeksi, kun nenä oli tukossa. Olen muuten saanut runsaasti palautetta kotiinjäämispäätöksestä. On rohkaisevaa saada kannustusta, kiitos:) Tänään kuvat eivät sitten millään passaa tekstiin, ovat pilkahduksia kodin sinisistä jutuista.
 

Aamupäivän

pelastukseksi tuli Anne ja Elina -ystävät. Suunniteltiin erääseen vanhaan hirsitaloon kirppistapahtumaa helmikuulle. Kaikesta höttöolosta huolimatta oli niin mukava innostua yhdessä. Vekaratorilta jäi Inkiväärin vaatteita myymättä, joten materiaalia jää tähänkin mukavaan koitokseen. Sain muuten ihan mukavan pohjakassan sieltä Vekaratorilta mamin mekkoon...siskon pikku-Epun ristiäisiin tarvitsisi jotain päällepantavaa.

Illan

pelastus oli Veera -kummitäti. Tuo täti nimitys on kyllä vallan hauska, kun kyseessähän on rakas serkku Veeruskamme kohta 14v. Minulla oli palaveerausta ja Karilla sovittu squash -vuoro. Täällä ne pärjäsivät hienosti, nuhanenästäkin huolimatta. Viimeinen kuva on otettu aiemmin, nuhastus ei vielä vaivannut.

Älä tule sairastupa

 

Toivottavasti

tämä olo on vain väsymystä, eikä flunssaa. Kolottaa, silmiä punottaa ja armottomasti väsyttää. Emme huoli flunssa sinua vieraisille. Et kerta kaikkiaan ole tervetullut. Yskä on ollut jo yökylässä. Pienin mies sai Vicksiä rintaan, yskänlääkettä ja nenäsuihketta. Valkosipuli on vielä kokeilematta. Tänään Lauri pohti pitkään, miksei maailma voisi olla täydellinen. Häntä harmitti hirveästi tukkoinen nenä. En ole itse päässyt kipeänä ehkä noin filosofisiin pohdintoihin nuhan syy -ja seuraussuhteista.

Keski-ikä on kuitenkin ilmeisesti päällä, kun kirpparilta tarttuu pitsiä, reikäommelta ja kirjontaa. Yllä olevat ihanaiset liinat olivat puolella hintaa. Siis muutamalla eurolla ihka oikeat ja käsintehdyt. Ihan melkein hävetti ostaa niin halvalla. Taittelin ne huolella kulmakaappiin, kuin morsian kapioarkkuunsa;) Amaryllis avasi kolmannen kukkansa ja työntää myös lisää nuppuja. Vau, mikä belladonna!

Amaryllis (Amaryllis belladonna) on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva sipulikasvi, jota käytetään myös leikkokukkana. Sen viljely on aloitettu Hollannissa noin vuonna 1620. Puhekielessä amarylliksellä tarkoitetaan usein Hippeastrum-sukuun kuuluvia ritarinkukkia: jaloritarinkukkia ja jouluamarylliksiä.

Siskot

ja ystävät ovat kiikuttaneet minulle kankaita. Kori alkaa täyttyä ja ideoitakin pursuaa. Siksikään en huoli mitään tauteja tänne. Huomenna Kertut kokoontuu kutomaan ja kevättä suunnittelemaan. Lähden vaikka pää kainalossa!

Aamun kajoa

Kotikatumme

kylpi purppurassa tänä aamuna. Kirpeä pakkanen ryyditti askeleita, narskui töppösen alla kuin lapsena. Salla, lapsuuden kotipaikka, on kuuluisa kovista pakkasistaan. Neljäkymmentä ei ole harvinaisuus siellä. Viikonlopun saldoa oli muuten tärkeä päätös: jään vielä vuodeksi kotiin Inkiväärin kanssa. Oli suuri helpotuksen ja ilon tunne päätöksestä. Kukkaron nyörit joutuu tiukalle, mutta koetetaan selvitä. Soittoa sitten pukkaa työpaikalle.

 

 

Nukenpeiton

kaveriksi syntyi tänään kiikkutyyny. Nyt ne ovat hyvää pataa keskenään. Pienet vaaleanpunaiset rattaatkin löytyi Inkiväärille. Täti Tomerana hän työnsi niitä ympäri taloa. Laittoi nukkeja ylösalaisin kyytiin ja höpötteli omiaan.

Juhlittiin

Luukas -serkkua tänään isolla sakilla. Kolme vuotta automiehelle on jo hieno ikä. Rc -automyymälän edestä löytyi Luukakselle autokataloogi, on kuulemma parasta iltalukemista:) Luukaksen kotia kutsuttiin ennen Kissalaksi, kun siellä asusti silloin isovanhemmat kissoineen. Meidän perheen suussa se on yhä sitä, Pilkun ansiosta. Kisuliini ei säikkynyt Inkiväärin ja muiden lasten riemunkiljahduksia. Otti lunkisti, kisu misu. Ylemmässä kuvassa se muuten kehräilee mumman raitasukkien kera. Loppuun Laurin sielunmaisemaa parhaimmillaan:)

Punaista, poronkäristystä ja pottumuussia pakkaspäivänä

Syntyi

puhdasta, jopa kellariin:)

punainen nukenpeitto

palikkatorneja

 

Pirjetta -serkun kanssa mukavia hetkiä!

Aika kiva pakkaspäiväksi;)

Häivähdys vihreää

Lempivärini

on pienestä pitäen ollut omenanvihreä. Siskoni taitavat muistaa sen, kun sain kumpaiseltakin vihreän korun hiljattain:) Tämän uskomattoman lumen tulon keskelle ripaus vihreää tänään.

 

Tänään

on esikoisemme Eeron 15 -vuotissyntymäpäivä. Silloin hurjan kauan sitten oli napakka pakkastalvi. Synnytyssalin ikkunoista näkyi lumiset pihlajat, joihin oli jäänyt punaisena hehkuvat marjat. Syksyllä olin kulkenut ensimmäisestä kodistamme Eeronkadulta torin kautta kaupungille, aina kirpsakat omenat torimummolta ostaen. Kesällä olin kutonut mattoja ja kuunnellut sävelradiota. Kun sitten tuo ainutlaatuinen hetki koitti, se oli ihmeellistä. Eero iloitsi riemussa pikkuisena. Sai todella meidät nauramaan. Olen niin kiitollinen hänestä. 

 

Veijareita ja vietereitä

Verhoomot

ovat toinen aarreaitta kirpputorien lisäksi. Tänään sain aimokasan innostavia kankaita ja muutaman vieterin läheisestä verhoomosta. Ennestäänkin odottaa jo pari kassillista kankaita. Vien ne sitten koululle, siellä varmasti on käyttöä niille. Vieterit saavat mielikuvituksen lentoon:) Mitä sinä tekisit niistä? 

Kerroin 

eilen nukensänkyn metsästyksestä. Tänään etsintä tuotti yhden tuloksen, kirpputorilta muutamalla eurolla. Tyyli ei ehkä ihan minun makuun, mutta ajaa asiaa, varsinkin jos sen maalaisi. Parasta oli se, minkä arvasinkin. Inkivääri kiipesi itse sänkyyn! 

 Arkipäiväisyydestä

huolimatta yksi ruokapostaus. Serkkuni Anna on sukumme Master of chef. Hänellä on muuten erittäin hyvä ruokablogi, Unelias -nimeltään. Blogi on saanut tunnustusta jo useaan otteeseen. Anna vinkkasi savujuusto Kippari -ruokakermasta minulle. Kerma kuului johonkin toiseen ruokaan, mutta minä sovelsin ja lisäsin lorauksen lohikeittoon. Ja a vot! Jos ruoan jälkeen saa halaukset 15 -vuotiaalta maukkaan sapuskan ansiosta, niin kannattaa kuulkaa kokeilla:) Kari on perheen courmetkokki, minä lähinnä arkinen soppasoveltaja. Lohikeiton kaverina on ikkunassa kevätverhot. Annoin poikain valita, uudet syksyllä ompelemani vai vajaat 10 -vuotta vanhat. Pojat ovat tunnetusti aika vanhoillisia veijareita.

Olli ja Ansa ja tanssiaskeleet!

He

muuttivat meille Anttilan alesta. Ehkäpä täällä on kuitenkin kotoisampaa, kuin joulupallojen keskellä sekavassa alepöydässä. Vanhassa tammessa asuu kaksi oravaa jo ennestään, vikkeliä ja kesyjä. Inkivääri värisi innosta, kun ne syksyllä tulivat jalkojen juuresta hakemaan terhoja. Ihanat Olli ja Ansa! Etsimme vielä nukensänkyä, vaikka vanhaakin sellaista. Jos tiedät jossain vinttiin unohdetun ja vaikkapa maalia pintaansa kaipaavan, niin vinkkaa. Inkivääri on alkanut osoittaa hoivatarpeitaan pehmovauvoille.
  
Illalla

saimme huiman tanssiesityksen. Laurin breikkivetäisy sai tytön intoutumaan, jopa lattialle pyörimään. Tänään vietettiin Karin nimipäivää ja sen kunniaksi syntyi korvapuusteja koko sakille.

Tänään

on luotu lunta pihasta. Viikonloppuna tuli hurja määrä raskasta lunta katolta. Jyrinä vain kävi ja kaikki tuli hetkessä alas. Siinä oli enkeliarmeija hommissa, ettei kukaan lapsista ollut silloin pihassa. Iltapäivällä olin Aapon kanssa arviointikeskustelussa koululla. Hyvältä ja tutulta tuntui opettajan huomiot. Uusi opettaja oli hoksannut pojasta juuri ne asiat, mistä on ennenkin tehty huomioita. Äiteestä tuntuu kivalta, kun opettaja tuntee jo poikaa.