Pupuja ja puhviverhoja

Kevään
valo saa ilmeisesti romanttiselle tuulelle;) Kirppariltakin löytyi niin kaunista röyhelökangasta. No, se on kuitenkin ihan ompeluksiani varten:) Tarkoitus olisi siitä ommella tölkkihattuja, kuten alla olevassa kuvassa. Laitoin fc -bookiin vihjauksen yksin eläville saumureille, jotta voisivat muuttaa meille. Uskomatonta oli, että yksi sinkku löytyi ja meille se tulee sitten kohta puoliin. Kiitos Anna -serkku, teet minut niin iloiseksi. Olen saumureihin tutustunut vain lyhyillä vierailuilla. Käyttöohje kuulemma puuttuu, joten kaikki suuret ompelugurut. Tervetuloa kahveelle ja konsultaatiokäynnille! Ruut, kutsu on voimassa:)

Kirpparilta

löytyi myös kesäinen pitsiverho, todella mummolan värinen ruskea kassikangas ja esikoisen huoneeseen printtiverho. Kaikki uskomattoman halvalla. En ole erityinen printtikankaiden fani, vaikka kun hauska tulee vastaan, en vastustele. Tämä on kuitenkin pojan mieleen. Koulusta tullessaan hän heti hoksasi sen ja ilahtui. Sanoin, että hän voi sen itse ommella. Ei pistänyt poika vastaan. Hän on tehnyt itselleen aikoinaan boffausasuja, joten kyllähän nyt yhdet verhot ompelee.

Tänään

se sitten tapahtui: Inkivääri kiipesi tuolille ja siitä pöydälle. Nyt ei mimmiä voi jättää yhtään valvomatta olohuoneeseen ja eipä keittiöönkään. Täytyy vaan muumimammana nähdä asian positiivinen puoli: kyllä on näppärä ja taitava typykkä:)

Sitten

illan ehdoton kohokohta, Metsän valo -musikaalin ensi-ilta. Se meni hienosti. Lavastus oli upea, lapset jaksoivat ihmeen hyvin esiintyä ja bändi soitti niin hienosti. Lauri -pupumme sai soittaa oman soolonsa tarinan loppupuolella. Ja kertakaikkisen rohkeasti ja jämäkästi poika soittikin. Petteri -serkku soitti bassoa bändissä:) Oli ilo katsella pienten esiintymistä. Tiedän vallan hyvin kuinka iso homma tuollaisen eteen täytyy tehdä. Katsojalle hetki on ainutlaatuinen, mutta ennenkaikkea kokemus jättää lapsille tärkeän muistijäljen. Positiivisen kokemuksen esiintymisestä ja sen riemun tunteen, kun saa tehdä yhdessä jotain erityistä! Kiitos opettajat ja Susanna -käsikirjoittaja:)

 Lauri -pupu oikeassa reunassa!

 Emmi-Sofia laulaa

Pauli -pupu eli Johanna

Lauri, hymyilevä rumpalipupu:)

Paneeleita ja puotiretkiä

Tämä
p-otsikoiden keksiminen käy jo työstä;) Mutta eihän sitä kesken kuukauden voi lopettaa...kun se lähti siihen suuntaan menemään. Tällä viikolla on ollut ihania aurinkopäiviä. Meillä on aikamoinen huiske talossa, välillä yksi, välillä kaksi miestä repii makuuhuonesta kattopaneeleita, kattolautoja ja märkiä eristeitä. Seuraavat kaksi viikkoa huoneessa pöhisee kuivuri kuivaamassa kattoparruja.

 

Viime
päivien suurena ilonaiheena ovat kahvilla pistäytyneet ystävät. Sain Elina -ystävän tiistaina lounaalle ja syötiin siinä hänen esikoisensa rippijuhlakakkuakin. Aikaa oli liian vähän päivittämään kuulumiset;) Tänä aamuna tuli Terhi -kollegani, hänkin äitiysvapaalla. Inkivääri ja Joonis tekivät tuttavuutta, iloitsivat silminnähden toisistaan ja sitten...Inkivääri komensi emännän voimalla Joonista. Huh, totesin, että ei tämä neiti ilman konflikteja selviäisi päivähoidossa vielä...Vei pienemmältä kaikki lelut käsistä ja komenteli.

Laurin koulussa muovaama ja maalaama rasia, juuri sopiva väri emali -ja nappikoruilleni:) 

Nyt
lähden puodille käymään ja toivottavasti pääsen sisällekin asti:) Tarkoitus on laittaa kasseja esille. Mielenkiinnolla odotan, miltä ne näyttävät ja tarvitaanko jotain muutakin keksiä. Tila on niin suuri, että sinne mahtuu monenlaista tuotetta esille. Mielessä on ollut pääsiäis/kevätkynttilöiden valaminen sinne. Ananas -ja tonnikalatölkkeihin olen jouluksi tehnyt valkoisia kynttilöitä. Nyt sain Sini -ystävältä auringossa taipuneita vaalenvihreitä ja keltaisia kynttilöitä, joista voisi valaa kevätvärejä tölkkeihin.

Parin
tunnin päästä: kävin puodilla ja vaikka olen kuuluisa suvun kesken asioiden paisuttelusta, tätä en voi ihan oikeasti olla paisuttelemasta;) Siellä näytti todella kivalta ja mielenkiintoiselta. Se, että oikeasti kierrätystavarasta ideoidaan ja toteutetaan ison tilan sisustus, on jo itsessään iso homma. Ja kun se tehdään vielä niin hyvällä maulla on jo ihan oma saavutus. Moni pieni yksityiskohtakin minua viehätti. Asuukohan osassa naisista pieni puotipuksu, ainakin minussa. Kauppa aukeaa ensi maanantaina ja varsinaiset avajaiset ovat 15.4. No, tästä riittäisi juttua niin paljon...jatkan toisessa postauksessa:) Sovittiin Virpi -kauppiaan kanssa, että kuvia ei ennen aukeamista täälläkään julkaista. Jää teillekin jännittämistä...

                                                 Inkivääriltä iloa päiviinne:)

 

Porkkanaa ja pohdintaa

Viime
päivien uutiset ovat vetäneet hiljaiseksi. Yksi ystäväni on Japanissa töissä ja hänen kauttaan olen saanut myös viestejä. Hän ei onneksi asu kaikkein vaikeimmin vaurioituneella alueella. Tuntuu, että päivä päivältä uutiset ovat surullisempia ja katastrofin vakavuus selviää yksityiskohtaisemmin. Täällä nämä omat vesivahingot asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Ovat olleet sitä kyllä oikeastaan jo alusta alkaen. Edellisen kodin vesivahinkoremontti antoi hyvän koulutuksen ajattelumaailmaan. Tämä materia on vain materiaa ja se saadaan hoidettua ja korjattua. Elämän aarteet on kannattanut varastoida ihan muualle:)

Kirjottu liina kirpparilta 1,20e!

Viikonlopun
rippijuhlat Alavudella olivat erittäin lämpimät ja kotoisat. Tiia -serkku oli kaunis juhlittava! Hän on taitava eläintenhoitaja. Hevoset ja koirat taitavat olla lähimpänä sydäntä;) Tiian kotitalo on maalla ja on ollut meille myös tärkeä serkkula. Ollaan vuosien varrella monet hauskat hetket vietetty siellä. Kerrankin pelattiin pesistä pellolla koko sakki ja traktorin kyytiinkin on päästy:) Tiian juhlassa pidettiin pieniä toivotuspuheita, joista Une -mumman sanat jäivät mieleen erityisesti. Laulettiin ja Pirjetta soitti viululla hienosti. Juhlaherkut olivat niin makoisia, että maha killillään palattiin kotiin. Mennen tullen saatiin mumman kanssa jutella autossa, se oli antoisaa.

Tänään
remonttimiehet ovat imuroineet kosteaa lämpöeristettä yläkerran vessa alta välipohjasta. Isot ämyrit siellä ovat hurisseet koko aamun. Remontin laajuus varmaan selviää tässä sitten vähitellen. Työolosuhteet ovat vähän hankalat miehillä, ahdas ja matala katon liepeen vinttikomero. Se lienee kuitenkin tuttua heille:) Ystävällisiä remontoijia ovat! Inkivääri seisoo tuulikaapissa ja tuijottaa hommaa silmä tarkkana. Suloinen neiti tykkää kaikista koneista ja autoista. Mielenkiintoiset äänet ja hurinat kiinnostavat.

Muutama
keskeneräinen työ valmistui. Aamupäivällä tuumasin myös, että mitä voisin koululaisille välipalaksi kehittää, kun jääkaappi kumisee tyhjyyttään. Porkkanasämpyläthän siitä sitten kehkeytyi. Sämpylät ovat kyllä hauska tapaus, laitan niihin milloin mitäkin. Auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä, mysliä, kaurahiutaleita, ohrajauhoja, leseitä, juuresraastetta, nokkosjauhetta ja puuronjämiä. Milloin mitäkin;) Koska teen löysän taikinan, sämpylöiden ulkomuoto on aika taiteellinen...

Mukavaa maanantaita!

Pitkiä unia pliiis!

Niin
peruspäiviä, ihan tavallisen tavallisia. Tänäänkin ihan ruoanlaittoa, treenikuskinaoloa, siivousta ja Inkiväärin nukutusta. Tällä viikolla on nukuttu öisin aika kehnosti tyttelin takia. Siirryin muutamaksi päiväksi jo työhuoneeseen tytön kanssa, että muut saisivat edes joskus ehjän yön nukkua. Toisekseen nyt aloittivat työmiehetkin remontin, joten yläkerrassa ei voisikaan enää päiväunia nukkua. Nyt Kari koluaa siellä ja roskasäkkien kanssa puhisee ja uhkaa laittaa puoli valtakuntaa menemään:) Olen hyvilläni, kun häneen välillä iskee tuo tyhjennystauti. Silloin tapahtuu!

Puodin
avajaiset siirtyy, joten menen sinnekin vasta ensi viikolla. 400 neliötä vie aikaa laittaa kuntoon;)  Intensiivisen ompelusession jälkeen on vähän höntti olo, tyhjä ja toisaalta tyytyväinen. Kari jo vilauttelee ideaa panna samalla pystyyn nettipuoti. Ei paha idea, mutta siihen täytyisi alkaa ommella ennen kuin sen voisi perustaa. Huomenna on Tiia -serkun rippijuhlat Alavudella ja sinne suuntaamme aamupäivällä.

Aamulla
kun muu perhe nukkui vielä, ompelimme me Inkiväärin kanssa linnun siipiä musikaaliin. Yllä kutsu sinne. Valoa ei nyt oikein enää riittänyt, joten siksi heikko kuva. Kutsun teitä vielä ensi viikollakin;) Tällaista täällä. Miten siellä tuulee?;)

Paperia ja pitsiä

Pieni
romanttinen kassi syntyi tänään. Jos pääsisitte työpajaani, voisitte myhäillen palata omia nurkkia ihailemaan. Sellainen kaaos oli, kun mami ompeli ja pikkunainen veti aikansa kuluksi kaikki kankaat laatikoista ja stemmaili niitä nautiskellen päänsä päälle. Annoin tytön touhuta, pääasia, että hän viihtyi. Yleensä ompelen, kun hän nukkuu.

Tänään
tuli vesivahinkoremontin työnjohtaja kartoittamaan tilannetta. Huomenna saapuu työmiehet ja he aloittavat purkamalla eristeitä. Samalla selviää, saadaanko kaikki kostunut eriste pois vinttikomeron kautta, vai pitääkö purkaa vessaa ym.

 

Paperijakso

käsityökoululla jatkui mielenkiintoisella kerralla. Teimme pitkäkuituisesta pellavasta paperia. Massamaalasimme niitä, laitoimme erilaisia "härpäkkeitä" paperiarkkien väliin, siirsimme arkkeja muottien ja struktuurien päälle. Olen aiemminkin ollut paperikurssilla ja koulutuksessakin valmistanut paperia. Aina se kuitenkin antaa uusia näkökulmia, kuten tänään tuo nukenpään muotoon aseteltu arkki. Tykästyin myös massamaalamiseen. Siinä kostean arkin päälle ikään kuin maalataan erivärisellä paperimassalla kuvioita. Kokeilin myös pitsin päälle aseteltuja arkkeja:) Kuvailen niitä sitten lisää, kunhan kuivuvat ensi kerraksi. Tässä otoksia työskentelystä:

 

                      Hyvää yötä, nyt tämä tyttö juo iltatsajut ja menee unten maille!

Paastoa ja turhan puhumista

Lempikupistani irtosi kahva:( Nyt kynttiläkuppina:)

Tänään
alkoi paastonaika, 40 päivää pääsiäiseen. Luin mielenkiintoisen Jaakko Heinimäen artikkelin Uuden Suomen nettisivuilta aiheeseen liittyen. Tässä ote:

Voisi kokeilla vaikka turhasta puheesta paastoamista. Sanoisi vain välttämättömimmät.
Tai jos tuntuu liian vaikealta luopua aivan kaikesta turhasta puheesta, niin voisiko yrittää välttää edes pahan puhumista?

Neljänkymmenen päivän urakka: puhua toisista ihmisistä pelkkää hyvää. Ei pahaa sanaa. Koskee myös nettikirjoittelua. Paastoprojektin voisi viedä jopa niin pitkälle, että alkaisi puhua toisista hyvää selän takana. Se lienee hyvän puhumisen vaikein muoto.

Kilvoittelukertoimia voi halutessaan vieläkin nostaa: ei ainoastaan puhu hyvää vaan myös selittää toisten törttöilyt parhain päin. Ihan Lutherin katekismuksen kahdeksannen käskyn selityksen hengessä. Luultavasti sellainen iskisi Efraimin paastorukouksen muihinkin kartettaviin henkiin, varsinkin vallanhimon henkeen.

En nyt tarkoita mitään maireata mielistelyä tai alentuvaa mukahyvän puhumista. Tarkoitan oman ajattelun virittämistä hyvän näkemiseen toisessa.

Tämä oli minulle parasta ja kohtitulevinta saarnaa tällä hetkellä. Erityisesti suhteessa omiin lapsiini. Vaikka niin usein heitä kannustankin, ihailenkin jne., niin aivan liian usein motkotan herkästi, liian pienestä ja mitättömästä. Keskimmäisen pojan kanssa on otettu yhteen aiheesta toisten arvostelu. Huh, ehkäpä se siksi on kiperä juttu, kun itse lankean samaan vaivaan.

Iloinen olen siitä, että joka kerta lyötyämme päätämme yhteen, jälkikäteen selvittelemme, pyydämme puolin ja toisin anteeksi ja halaamme. Lapset ovat äärettömän herkkiä havaitsemaan myös vanhempiensa viat, mutta niin usein armahtavaisempia sietämään niitä;)

 

Upea
sää siivitti koulun ulkoilupäivää tänään. Pojat lähtivät innolla laskettelemaan ja hiihtämään. Lauri huolehti hienosti kaikki välineet kuntoon jo illalla, niin kuin muutkin. Voitelut oli tehty, eväsrahat pakattu ja jopa illalla maltettiin mennä ajoissa nukkumaan. Paitsi vanhin, joka valvoi Karin kanssa Arsenal-Barcelonan ottelua katsoen...

Tästä
syntyi siilille liivi:) Koulun musikaali on ensi viikolla ja viimeisiä pukuja ommellaan. Lauri on rumpalipupuna, mukavaa! Hyvää loppuviikkoa to everybody! Meikäläinen pinkaisee nyt naistenillan suunnittelupalaveriin!

Parhainta Naistenpäivää;)

Mitä
parhainta Naistenpäivää te ihanaiset naiset! Ja kaikki miehet, jotka saatte naisenne hehkumaan ja iloitsemaan itsestään;) Minä juhlin itsekseni aamupäivällä paistettuani laskiaispullat. Hetki kahvikupin seurana ja ajatukset vain itselläni. Aapo tuli koulusta ja huomasi lehdestä naistenpäivän ja kauhistui: Ollaanko me unohdettu? Sitten hän muisti, että se olikin äitienpäivä, mitä kuului muistaa. Nauroimme yhdessä ja lohduttelin häntä. Siinä tiskejä tehdessään hän kuitenkin onnitteli minua ja halattiin ja hymyiltiin.

Sain

Villa Honkasalon ihanaiselta Mallalta haasteen: KUKA,MITÄ,MILLON JA MISSÄ?!!

Kuka?

Peurankello eli Tiina Maria. Lempikukan mukaan blogin nimi:) 41v., yhden hyvän miehen vaimo, kolmen rakkahan pojan ja yhden pikkiriikkisen Inkivääri -tytön äiti, tällä hetkellä onnekas kotiäiti, muulloin luokan-ja kuvataideopettaja, armoton puutarhan rakastaja ja vanhan tuunaaja. Tällä hetkellä innokas (liiankin;) toiminimen perustaja ja sisustuskassien ompelija. Lapsuudessa lappilainen, nuoruudessa savolainen ja nyt arvokkaana;) aikuisena keskisuomalainen. 

Mitä?

Bloggaa ensimmäistä vuotta ja on hurahtanut siihen. Kamera kulkee mukana, se on vanha rakas harrastus. Opiskeluaikana jopa itse kehitin kuvani.

Milloin?

Inkivääriä nukuttaessa, hän höpisee unilaulujaan ja minä naputtelen ja laulelen unibiisejä. Useimmiten iltanukutuksen aikaan tulee postailtua. Kuvia napsitaan päivällä ja lapsetkin ehdottelee hyviä kohteita kuviksi ja postauksen aiheiksi:) Esikoinen on alkanut miettimään omaa sähkökitarablogin perustamista.

Missä?

Sängyllä tyynyt selän takana.

Lähetän haasteen eteenpäin Pikku-Ketun puuhamaan Pepille ja Croissantin Aamukahville

Istutimme 
Inkiväärin kanssa yrttejä. Joulun alla kävin Plantagenissa ja kassalta sain joulupaketin: kolme yrttiruukkua multineen ja siemenineen. Nauratti saada jouluna sellainen lahja, mutta nyt oli mukava fiilis istutella korianteria, basilikaa ja meiramia. Viimeisin ei ole erityinen suosikkini (osaatko käyttää...). Rakkahin yrttini on ehdottomasti timjami. Sitä kasvatan aina isot määrät. Yllä kuvassa viimeiset kuivattamani. Erityisesti uunikasviksissa ihan parhautta!

Perheen
yksi lempikeitoista on tämä, kananuudelikeitto. Vaikkakin nuudelit eivät ravintoarvoiltaan oikein meikäläisen maalaissuomalaisjuures -intoilu kategoriaan sovikkaan, niin nuorison suhteen on joskus hyvä tehdä kompromisseja. Keittoon en aina kaikkea laita, tänäänkin fenkolia ei ollut, vaikka se onkin ehdoton suosikkini tässä keitossa. Kevätsipulia ei myöskään aina saa. Ah, hyvää tuli:P 

On
ollut välipäivä ompelusta. Raivasin kaikki pöydät langoista ja kankaista ja pitsiröykkiöistä. Työhuoneeseen laitan ompelupaikan ja ostinkin jo läpinäkyviä säilytyslaatikoita kankaita varten. Olen hassu; kaikki pitää näkyä, värit ja kuosit inspiroi. Nyt perhe syömäääään!