Valmisteluita

On

leivottu juustokakkuja, etsitty tennareita, esikoisen tukkaa leikkautettu (kiitos Saara;) ja nyt pitäisi saattaa loppuun pakkaaminen eli juhlavaatteet kasaan. Miten sitä on niin hidas? Ehkä päästään vielä saunaankin ja Putousta katsomaan. Niin, onhan me tätä blogia vähän muokattu ja se on vielä kesken. Vähän lyhyenläntä postaus tänään...Päässä pyörii vaan, mitäs vielä pitikään ajatella huomisia juhlia varten. Mukavaa lauantai-iltaa sinne!

Mikä vapaus!

Löytötexistä kruunukupit 2e;)

Vuonna -95

paljon on aikaa siis... Silloin meillä ei vielä ollut lapsia ja olimme vapaat, kuin taivaan linnut. Ei vaiskaan, en koe vapauteni riistetyn lasten myötä. Niin, silloin olimme kahdestaan katsomassa Repinin näyttelyä Retretissä. Repin on ehdoton suosikkini jo vuosikymmenten takaa. Näyttely oli aivan mahtava ja varsinkin eräs taulu kolahti silloin. Kun oli kierretty jo pitkälti taidesaleja ja noustu luolastosta ylös (se ken siellä on käynyt hahmottaa ehkä) niin ennen sisäpihalle menoa oli vielä yksi huone. Koko sen huoneen seinän täytti eräs taulu, joka jäi elämään meille kahdelle. Ilja Repin, Mikä vapaus!, 1903

Ostimme samaisesta taulusta tehdyn julisteen ja se on kulkenut nämä 16 vuotta mukanamme kodista toiseen. Uuteen kotiimme, makuuhuoneen seinälle kuva pääsi nyt uudistettuna. Se sai uudet kehykset ja lasin sijasta muovin. Koska sängyllä kielloista huolimatta joskus pomppii duracelimme Lauri, niin päähän tippuva taulu ei ole ainakaan lasia. Voisihan tuota filosofoidakin: yhdessä on helpompi ottaa tyrskyt vastaan;) Tässä siis lempitaulumme:

Vähemmän

syvälliseen aiheeseen: käsityökoulussa työskentelyyn. Otin muutaman kuvan teillekin eilen. Menossa on kudontajakso ja opettajana on Kirsi, josta erityisesti tykkään. Meillä on kotoisa meininki torstaisin:) Teen luonnonmateriaaleista kaitaliinaa olohuoneen puulaatikkopöydälle.

Kun

meille tullaan eteiseen, seinällä on puinen liitutaulu. Eilen tuli mieleen kirjoittaa siihen Inkku. Pitkin päivää perhe ja serkut kirjoittivat siihen Inkivääristä jotain;) Aikas kiva, ensi viikolla joku toinen meistä saa plussia. Inkiväärille olisi kyllä pitänyt olla isompi taulu...

Huomenna leipomista Epun juhliin, laulujen monistusta ja kamppeiden katsastusta, kun sunnuntaina on  aikainen lähtö tällä Kiljusen väellä!

Pupuja ja arkiglamouria

Pikkuisen

Eppu -serkun kastejuhla lähestyy. Siksipä me olimme Inkiväärin kanssa tänään päiväkodilla lainailemassa eläinasuja;) Inkivääri oli innoissaan lapsista ja seistä törrötti ja seurasi lasten kiljuntaa ja pihaleikkejä. Pikku Pandojen ryhmässä oli hurja määrä 1-3 -vuotiaita. Katselin sitä huisketta ja ihan tyytyväisin mielin lähdimme kaksin kotiin nukkumaan.

Ompelu

vaihde on päällä ja hyvä niin. Eero esikoinen mietti eilen mitä tekisi käsityökoulussa. Minä otin tilanteesta vaarin ja pyysin rautalankahenkareita. Vau, mies palasi henkarit kainalossa eilen:) Tässä satsi, joka on lähdössä kirpputorimyntiin.

 Arkiglamouria

on ruokahetki kaksin miehen kanssa. Kari jäi päiväksi kotiin töihin. Toimistolla oli niin hulinaa, että keskittymistä vaativiin suunnittelutöihin tarvittiin hiljaisuutta. No, minä leikin kätevää emäntää...ja tein ruoat ja kahveet ja ihan katoin paremmalle pöydälle.

Maan yllä taivas, Taivas on

Olen

auttamattomasti kukkaihminen. Sain tänään Katja-Mari -ystävältä kimpun ruusuja ja voi sitä fiilistä, kun laittelin kimppua veteen. Asuisin mielellään maassa, jossa kukat olisivat älyhalpoja ja niitä ostettaisiin aina torilta ja viikonloppuun kuuluisi kimppu. Naapurit (hollanti-suomiystävämme) ovat näyttäneet tässä oivaa esimerkkiä ja minäkin olen saanut viikonloppukimpun heiltä;)

 

Uuni

oli kovalla käytöllä tänään. Mirja -ystävän kanssa leivottiin perunarieskoja, sämpylöitä ja tehtailtiin salaatteja opettajien ja koulun hallituksen väelle. Hauskaa ja leppoisaa oli. Itse en iltaan mene, kun mulle tulee Kertut tänään. Yeah, meidän ompelupiiri:) Pari Kerttu -ystävää oli myös Jippu -konsertissa ja saadaan tänään päivittää tuntemukset. Kovasti aavistelen, että samoilla fiiliksillä ollaan.

Tässä

Kerttu -kuvia. Erityishuomio keskimmäisen kuvan hamoseen. Sen taiteillut Kati on armoton tuunausidolini. Hänellä on muuten hienoja koruja nettikaupassa: Lumisiivet. Juttu luisti neulomusten seassa ja ilta koitti liian pian. Tässä pikkuInkivääriä nukutellessa vielä pieni aatelma mummistani. Olen tänään häntä ajatellut:)

Kun

pikkutyttönä leikittiin Rantahovin eli mummolani rappusilla, niin mummi se siinä saattoi touhutessaan laulaa taivaslauluja. Hän usein puhui, että jos ensi kesään eletään. Muistan harmitelleeni mummin sanoja, että eihän hän saisi mihinkään lähteä. Mummi eli siitä vielä pitkään ja dementoitu vasta paljon myöhemmin. Hän oli minulle todella rakas mummi. Monella tapaa idolini! Joskus olen saattanut kertoakin, että hän suuttui ainokaisen kerran vasta sitten, kun olimme pesseet ne kanat paloruiskulla. Nahkamunia poloiset munivat viikkotolkulla. Minulla on haave tulla sellaiseksi mummiksi, jolla on iso kaappi täynnä tilkkuja ja lankoja, koukkuja ja nappeja. Siksi...että kun lapsenlapset tulevat, me tehdään kaikkea hauskaa yhdessä:)

Perusmaanantai:)

Tästä

päivästä voi sanoa, että perusmaanantai. Ei mitään ihmeellistä, entä siellä? Olen leiponut mustikkarahkapiirakkaa huomista koulun Yhteyspäivää varten ja Inkun kanssa on hassuteltu kovasti. Minä olen ollut koira ja Inkivääri juossut:) karkuun kiljuen. Inkivääri maistoi jäätelöä ensimmäisen kerran ja kirpisteli ensin ja sitten sormin pisteli vauhdilla jäätelön iloisesti mahaansa. No, sellaisella vauhdilla, että puraisi sormeensa ja krokotiilin kyyneleet vain valui:(

Lauri

tuo ylpeänä koulusta tekemiään töitä. Tulossa on kuulemma Inkiväärille pehmovauvan peittokin. Tässä Pikkumetsän muuntaja eli eläinlasten koti ja takametsän kuusi.

Se on moro!;)

Valoa

 

Sain

nukkua tänä aamuna pitkään ja herätä upeaan valoon. Koko sakilla mentiin pihaan kaivamaan lisää onkaloita. Inkiväärikin yritti pikkujaloin pysyä pystyssä. Eero halusi nukuttaa pikkunaisen ja me pääsimme Karin kanssa lenkille. Todettiin, että taisi olla ensimmäinen lenkki kahdestaan näissä maisemissa. Lumiset pihakujat ja auringon leikki siivitti meitä. Aapo oli lähtenyt aamusella jalkapalloturnaukseen Mikkeliin. Hyvin meni, 4-0 voittivat. Iloinen mies palasi reissusta ja kyseli, milloin seuraava turnausreissu on:)

  
Eilinen

Jippu -konsertti ei jättänyt kylmäksi. Tunnelma kauniissa Kuokkalan kirkossa oli tiivis ja herkkä. Jippu haastoi lauluillaan. Surusta tuskaan ja lohtuun, onneen, kaipaukseen ja syvään pettymykseen. Moni laulu jäi mielen sopukkaan elämään ja olen tänään palannut kuuntelemalla lisää. Jipun eli Meri-Tuulin elämä on ollut rosoinen matka, niin hän itsekin konsertissa kuvaa varsinkin lapsuuttaan. Monista vaikeuksia on syntynyt lauluja, kuten nyt uusin, ensi kesänä julkaistava sinkku "Väärin päin lentävät linnut". Illan päätti Hanna Heleniuksen sanoittama laulu "Tulkoon valtakuntasi". Tuli hyvällä tavalla kylmät väreet. Tänään väreet sai jatkoa oman kirkon lehterillä, kyyneleet vaan valui. Laulettiin monia koskettavia kappaleita, sekin "Joka aamu on armo uus", mitä isäni aina meille lauloi.

Uuteen viikkoon valoa:)

Tuonelan koivuja ja tikkaa

 Upea

valo on ihmeellisesti vallannut viime päivät. Koti kylpee auringossa. Yksi tämän uuden kodin parhaita puolia onkin valon määrä. Hertan ja Lempin kirpputoripäivään valmistui tänään muutama pussukka.

 

Pikkutyttönä

asuin Sallassa, koillislappalaisessa pikkupitäjässä kymmenen vuotta. Sieltä on huimasti muistoja, joita voin joskus postatakin. Tälle päivälle yksi: olin monta kertaa leirillä ja muutenkin kylässä Kursun kirkolla. Siellä asusti Niilo ja Kaarina. He olivat vähän kuin sijaismummo ja -pappa, kun omat asuivat niin kaukana etelässä. Niilo ja Kaarina ovat Jipun isovanhemmat. Huomisen Jippu -konsertin, jonne aion mennä, kunniaksi tänään yksi biisi. Jipun bändissä soittaa muuten rumpuja Jussi Nikula, jota olen hoitanut, kun hän oli pikku poika. Tämä biisi ei ehkä ole ihan lempikappaleeni, mutta siinä laulaa myös ystäväni Mari, joten Tuonelan koivut.

Yksi

kotiäitiyden parhaita puolia ovat ystävät, jotka laittavat aamulla tekstarin: miten olisi lounas yhdessä tänään, tuon ruoan! Elina, Elina, olet aarre! Niinpä me syötiin yhdessä erinomaista kiinalaista ja puhuttiin ja puhuttiin. Viikonloppu alkoi parhaissa mahdollisissa merkeissä:) Tämän viikon kansainvälinen ruokailotulitus saa kohta myös intialaisen värinsä Karin tekemällä Tikka Masalalla. So long, sleep well;)