koettanut varautua työn alkuun rennolla ja realistisella asenteella. Työ on työtä, vaikka voissa paistais (voilla paistettuhan on parasta;) Tiesin, että työ imaisee mukaansa ja vie aluksi voimat. Kaikesta valmistautumisesta huolimatta olen silti ihmeissäni, kuinka kuitti olen ollut työpäivien jälkeen. Perjantaina odotan iltaa ja uinuminen kutsuu kummasti. Arki-iltaisin en kaipaa ihmeitä, pari riviä rakasta romaania ja neulomista hetken aikaa. Inkiväärin halitusta ja hassuttelua. Poikien jututusta ja miehen kainalossa oloa. Muuta en tunnu kaipaavani.
jää vähemmälle, siis kaikki siivous ja sisustus. Aivoissa ei tunnu olevan niille enää tilaa. Reseptejä en kaivele ja suunnittele kausiherkkuja. Randomilla lensi omputkin uuniin kera pähkönöiden ja hyvää tuli ilman uusia reseptikokeiluja :) Vaikka koetin noina kotiäitivuosinani sydämeni pohjasta ymmärtää työssäkävijöitä, niin nyt tiedän etten täysin pystynyt muistamaan sitä, miltä tuntuu, kun tuhat keskeneräistä asiaa vetää rallia päässä. Sekin kyllä rauhoittuu ajan kanssa, niin toivon :)
on tavallaan monta hyvää asiaa. No, se palkka tietysti, mutta erityisesti nautin suunnitella kaikkea luovaa. Vaikka soitinkin rakkahalle siskolle (myöskin ope:) ja pyysin käsityövinkkiä töihin, silti itselläkin mielessä vilisee monta juttua, mitä voisi tehdä. Mistähän löytyisi kaarnaa laivoihin, pohdin. Olikohan koululla harkkosaksia, kantaisinko jo kynttilävehkeet koululle jne. Täältä blogistaniasta löytyy myös loputtomasti ihania ideoita.
 |
| Naapurin ihana Rico! |
kun on viikonloppu ja ei ole suunnitelmia...paitsi kolme viikkoa odottanut siivous ;) Inkivääri kaipaa syliin ja samalla harmittelee, että miksi ei jo pääse hoitoon. Hän on sopeutunut uskomattoman hyvin sinne. Leikkikaverit ja touhuaminen, viikottaiset harrastukset hoitolasten kanssa ja tietysti ihana hoitotäti, niistä Inkku puhelee. Mieli on vaan niin kiitollinen tällä mamilla!
6 kommenttia:
Mukavaa, että Inkivääri tykkää olla hoidossa... mikään ei olisi ikävämpää, kuin jättää aamuisin itkevä lapsi hoitoon.
Hyvä, että Inkiväärin asiat ovat tolallaan. Ja sinulle ruhtinaallisesti voimia! Olet ehkä maailman tärkeimmässä työssä. Une
Kyllä ralli loppuu aikanaan. Joten voimia kaarteisiin ja nauti syksystä tomuista viis."Välillä pitää itkeäkin,että tietää kun on onnellinen ja osaa kiittää siitä" sanoi mumma mulle kerran kuin oikein maailma kenkutti.Ja siinä hän on oikeassa.
Ihania omppu ja Inkivääri kuvia :)
T.Leena H.
Tuttuja tunteita :)
Open työ on niin intensiivistä hetkessä eloa päivisin, että iltaisin ei kauaa unta tarvitse odotella (paitsi joskus, jos joku vaikea juttu pyörii mielessä).
Itse monesti mietin aikaa ennen K:a, jolloin työllä oli paljon suurempi rooli elämässä. Onneksi viime vuosina juuri nuo kotihalittelupusuttelupötköttelyt tuovat tasapainoa ja muutakin ajateltavaa.
Tsemppiä uuteen viikkoon!
ps. semmosilla nastantapaisilla ilmoitustaulupiikeillä kiinnitin viirinauhat kaarnalaivaan :) psyyivät - testattiin..
Höh, ei vieläkään uutta postausta... Täällä alkaa lukijasi käydä kärsimättömäksi vaikka 100% ymmärtääkin, että työ, 4 lasta ja koti taitaa olla riittävä setti yhdelle ilman aktiivista blogin päivittelyäkin... voimia ja iloa kaikkeen ja kirjoittelehan kun taas ehdit/jaksat! Täällä käydään melkein joka päivä kuikuilemassa :) <3
Anonyymi:
Ihanaa, kun kaipaillaan<3 Totta on, että on aikas haipakkaa!
Lähetä kommentti