Mikähän
voisi kuvata sitä ilon tunnetta, kun koko perhe majailee olohuoneessa ja isommat veljekset soittelee yhdessä kitaraa. Inkivääri möyhentää jokaisen kainalossa, Kari makaa lattialla tapansa mukaan ja Lauri liihottelee paikasta toiseen ja suu käy. Ei siis mitään ihmeellistä tehdä, ollaan vaan. Ilon tunne on varmaan osa kiitollisuutta, jota tunnen vaikka maallisesti ajateltuna ei ehkä siihen olisi aihetta...Alla kuva tämän päiväisistä musisoinneista ja kyllerönvedoista.
Viikonloppuna
saimme Savitaipaleelta asti rakkahia ystäviä, Sannan ja Pasin perheen kylään. Sain ihania tuliaisia, torimummoilta sormustinkukan taimia, mustikka -ja kanttarellipiirakkaa sekä itsevaletun kynttilän ja extrahienoja korttipahveja. Kun näin luettelee tulee mieleen lapsuuden päiväkirjamerkinnät; joululahjat ja syntymäpäivälahjat kirjoitettiin silloin tarkkaan muistiin.
Istutin
kuistin kaiteille kesäkukat, pelargonioita, lumihiutaletta ja ahkeraliisaa. Sain tosin ystävänvinkin Sannalta, kun istutin yhteen paahteen ja varjon kukkia...Täytyy siis kastella toista reunaa enemmän kuin toista;)
Nyt
on herkullinen aika; omenapuut kukkivat, upeat koristeomenapuut ovat juuri puhkeamaisillaan roosan ja punan hohtoon, syreeni aloittaa tuoksuvan kukintansa ja jopa alppiruusu on ihka ensimmäiset nuppunsa avaamassa kohta. Kasvimaalla on kova kasvuvauhti, retiisit pisimmällä ja salaatitkin hyvällä alulla. Maa on saanut kastua kunnolla, joten koko ajan tapahtuu. Nautin kaikin aistein! Inkivääri on hehkutuksessa mukana. Oih, hänkin huokailee mamin perässä:)
Aurinkoa päivääsi!