torstai 21. huhtikuuta 2011

Hiljaisen viikon helmiä ja haasteita



Ihailen
touhukasta ja aikaansaavaa Lauri -poikaa. Toissapäivänä hän kaivoi sulkapallovehkeet ja pystytti verkon paikalleen. Lempeästi ehdotellen kyseli, jospa ostettaisiin mailat ja palloja. Vanhat ovat muutossa kadonneet. Oletteko muuten lainanneet niitä meiltä;) No, uudet löytyivätkin kauppareissulla. Tihkusateesta huolimatta poika harjoitteli pelaamista ja kirjoitteli viestejä ja toivomuksia pelikaverin suhteen. Kun sillä hetkellä muilla oli muut touhut, hän sattui löytöretkillään huomaamaan aitan takana olevat lastenrattaiden raakileet. Illan aikana Kari kerkesi pelikaveriksikin, mutta loppuillan Laurin aika menikin jo uudessa projektissa.





Poika
keksi ryhtyä mäkiauton rakentamiseen. Aivan yksin puuhaili kuistilla. Ihmettelin, mitä kampetta se sinne oikein roudaa. Akkuporakone, ruuvilaatikko ja lautoja. Vesivahinkoremontista jäi oivia katto - ja sormipaneelipätkiä poikain nikkaritöihin. Nyt heräsi jo isoveli Aaponkin mielenkiinto. Kello lähenteli yhdeksää ja pojat roudasivat homman autotalliin. Sieltä iltakymmeneen asti kuului iloinen rakentamisen pauke. Hyvä, että malttoivat nukkumaan mennä. Heti aamusta Lauri jatkoi hommaa ja etsi maalit, pensselit ja rönttövaatteet (tuossa kohdassa mami puuttui hommaan kehoittaen vaihtamaan vaatteita;) Vau, siitä tuli hieno!



Eilen
syntyi Oskari -serkun ja Laurin ansiosta rahkapulliakin. Niitä upposikin useampi per mies;) Pöydällä komeilee Laurin koulussa istutettu pääsiäisruoho ja Petteri -serkun huovutettu tipu. Minä silmännurkka ilon kyynelissä katselin, kun Petteri koulusta tullessaan antoi sen "pikkusisko" Inkiväärille.



Yli-innokas
täti laittaa vielä muutamia kuvia Eppu -serkusta. Heti tuli ikävä, kun Kuopioon suuntasivat. Pojatkin kaipaillen katselivat kuvia uudesta serkusta.




Kun
elämässä tulee vastaan näitä maallisia murheita, vesivahinkoa ja nyt vähän muuta suurempaakin haastetta on tullut vastaan. Jää kyselemään, mikä on, kun mutkaa tulee vastaan. Meinaa toden totta lannistaa, mutta kun tämä arki vie mennessään ja lasten touhut, tajuaa ettei murehtiminen auta. Täytyy luottaa, että suuremmassa kädessä on nämäkin haasteet. Pääsiäisen aika kertoo suurista voitoista. Siihen jään hiljaisena lepuuttamaan!

4 kommenttia:

Aatsa kirjoitti...

Tsemppiä Laurille ja muillekin pojille. Mäkiautostahan se autoilu pitää alottaa. Isot veljet tekivät Silosaaressa mäkiauton oikein peräkärryllä. Minä nuorimpana sain olla sompamiehenä kun ajettiin lampaille lehtivihkoja. Velimiehet työnsivät seipäällä takaapäin sitä autoa. -Edelleen upeita kuvia myös Pikku-Epusta. Kirjoitit vesivahingosta (joka oli mulle tuttua) ja jostakin muusta isommasta vastamäestä. Jaettu murhe puolittuu ja taas jaettu ilo kaksinkertaistuu vähintäänkin.

Peppi kirjoitti...

Ihana projekti Laurilla! Vähän toista kuin tietokonepelit :)
Hyvää pääsiäistä perheellenne!

Anonyymi kirjoitti...

Toimekas mies tuo Lauri! Ihan tulee ikävä teitä. Ehkä nähdäänkin pian. Ja Eppuhan on jo iso kaveri. Une

Elina P kirjoitti...

Voi Tiina huolestuin heti että mikä se isompi murhe on :( Täällä on myös ollut nyt suurta surua lähipiirissä. Toisaalta paljon lasten antamaa iloa. Kylläpä Eppu on söötti... :)