Elo
saaressa, metsän keskellä, kaukana kaikesta oli hieno juttu taas. Lähes kaksi viikkoa hujahti kuin hetkessä. Aamu-uimaan, mustikkamättääseen keräämään puuromustikat ja kahvi ja puuro tulille. Useasti Riikka- sisko vei pikkuInkun jo aamutouhuille ja minä sain nukkua vielä, ah! Kun lapsosetkin kömpivät pesistään, aitasta ja teltasta meitä oli parhaimmillaan kahdeksan aikuista ja yksitoista lasta.
Temppupuistoja
ei tarvita, totesimme me aikuiset;) Esikoinen ehkä kaipasi sähkökitaraansa, mutta muut keksivät kyllä tekemistä.
Hommiakin
todistettavasti tehtiin, minäkin jopa tervamaalia sain aitan ulkovuorauksen pintaan. Riikka -sisko oli ahkera, kun Inkivääriäkin huolehti niin paljon, järjesti meille jopa vapaailtapäivän. Torille ja herkkukuhaa syömään. Sain Karilta pellavamekon, Parikkalan piikojen ompeleman;)
Välillä
iltaisin pidettiin iltaohjelmaa, lasten esityksiä, arvauskilpailuja ja notskilaulujakin:)
Tiskivuorot
pyörivät jämäkästi ja saaren lemmikitkin saivat erinomaisen huolenpidon!
Hei, hei saari, ensi kesänä jälleen!

Kuvaajina: Eero ja Tiina Turunen





























































