Lomamietteitä

Viereisen
korttelimme lehmuskujalla on valtava vanha tammi. Iltalenkillä huomasin, että se ei ollut luopunutkaan syksyllä lehdistään, vaan ruskea lehvästö oli yhä tiukasti kiinni oksistossa. Kuulin erikoisen äänimaiseman, kahisevan ja syksyisen. Heleän äänen, minkä tuulessa heiluvat lehdet saivat aikaan. Tein yhden huomion itsestäni: taidan olla lomalla, kun huomaan moisen mukavan pikku jutun. Kiva, totesin itsekseni. Sitten tuli vähän takapakkia. Ensin sairastui keskimmäinen pojista kovaan kuumeeseen ja nyt on pikku Inkivääri ankarassa taudissa. Eilen 39,8 asteen kuumeessa. Haaveet levollisista öistä ja yhdessä lomalla ulkoilemisesta kariutuivat toistaiseksi siihen. Myös oma liikkuminen ei ole järin onnistunut. Inkeri heräsi houreisiin kesken päiväunenkin, joten en uskalla jättää häntä edes siksi aikaa poikien huomaan. Iltalenkeiksi menee, miehen työpäivän jälkeen. Nyt kädet kyynärpäitä myöten ristissä, etten itse sairastu.

Olen
hyödyntänyt kotipäivät raivaushommissa. Kiertänyt vaatekomeroita ja kaappien nurkkia, käynyt omatkin vaatteeni rankalla kädellä läpi. Inkeri on maannut sohvalla surkeana ja minä möyrinyt vaatekasoissa ja välillä halitellut ja hoitanut potilasta. Monta kassia on lähtenyt ystävälle, kirpparille ja osa lumppuihinkin. Poikien puhkikuluneet kamppeet eivät palvele enää ketään. Samaa luopumisen riemua olen tuntenut kuin työhuonetta raivatessa. Monta nurkkaa on silti vielä läpikäymättä, vintit ja autotalli. Viimeksi mainittu on onneksi miehen heiniä. Vaikka nurkat aina aika-ajoin raivaisikin, aina sitä kampetta kertyy, höh! Neljän lapsen kanssa se lienee jossain määrin ymmärrettävääkin. Vinttiin on tungettu epämääräisiä lelukoreja, poikien näkemyksiä siivoamisesta. Inkerin pieneksi jääneet vaatteetkin saavat uuden omistajan, nimittäin :)

Ihanaakin
kerrottavaa on, lapset saivat uuden tyttöserkun. Miehen veljen perheeseen syntyi pikkusiskoprinsessa kahdelle isoveljelle. Kyllä on ilon päivät nyt siellä ja meilläkin Inkeri on erityisesti riemuissaan. Muutaman vuoden päästä on varmasti mukavat leikit pystyssä tyttösillä. Onnea ja siunausta rakkahat siellä nyytin kanssa!

Ps: Kuvat vuoden takaisia, esikoinen on leirillä ohjaajana ja vei mun kameran :)

Sukurakkautta

Hih,
alkaa olla jo vakio, että ensimmäisessä kuvassa on keväät hehkuvat kukat. Ulkona ei kylläkään näytä yhtään keväiseltä, vaan lunta tulee kaiken aikaa. Lumitöitä ollaan tehty aamuin illoin. Minulla oli onni saada pitää rakas tätini kylässä. Päivitettiin vuosien kuulumiset ja tunnearkku täyttyi piripintaan. Olen niin sukurakas, että ihan kuin se osasto sydäntä olisi ollut liian pitkään tyhjillään ja nyt saanut lämmintä täytettä. Serkkujen kesken on haaveiltu pitkästä aikaa tapaamista ensi kesälle. Ihan odotan sitä!

Nämä
kaksi sisarusta ovat lähentyneet toisiaan viime aikoina. Inkivääri hyväksyy isoveljen paremmin kaverikseen ja isoveli taas osaa paremmin joustaa pienen oikkujen kanssa. Pikkusiskotättähäärä osaa kyllä komentaa vaikka koko taloa. Kuviteltuja leikkikavereitaankin, jos ei muita ole lähettyvillä. Ensi viikolla tiedossa monenlaista, töissä tarvitaan tilannetajua, rakkaudellista ongelmanratkaisua, herkkyyttä ja lujuutta. Kerttu -ompeluseuramme kokoontuu myös ja saan ladata nauruenergiaa :D Näillä mennään!

Juhlittiin

Iloa
tämä viikonloppu on tuonut! Eilen pääsimme juhlimaan lastemme serkun ylioppilasjuhlia. Hän kirjoitti IB -lukiosta eli kansainvälisestä sellaisesta. Niin iloiset ja mukavat juhlat olikin. Sankaritar oli laatinut koulu-urastaan tietokilpailun. Sukulaisia ja juhlittavan opettajia ja luokkakavereita jututettiin innolla. Yksi opettajista lauloi kotikielellään skotlannilla ja juhlittavan pikkusisko soitti viulullaan upeasti. Herkut maistuivat ja Inkivääri sai rakkaan Aaro -ystävänsä juhlakaveriksi. Siellä ne pöydän alla kikattivat pullat suussa.

Tänään
leikki jatkui, kun Aaro isänsä kanssa yöpyi meillä. Pihapuihin kiivettiin ja lumilinnassa peuhattiin, ja tietysti koko talo pantiin uuteen uskoon... Yksi jännitysmonetti sattui kyllä eilen juuri juhlien alla. Inkeri törmäsi päistikkaa isoveljeensä ja kaatui suorilta jaloilta taaksepäin lyöden päänsä lattiaan. Kumahdus oli niin kova, että säikähdimme valtavasti. Onneksi kirurgiystävä neuvoi, että jos lapsi omilta jaloilta kaatuu, ei tälli ole välttämättä paha. Seurailtiin tytön vointia ja ei tainnut pahasti onneksi käydä. Enkelit olivat työntämässä näkymättömiä pehmusteita alle.

Nyt
minä nautin talon ihanasta hiljaisuudesta. Pienin nukkuu hymy huulilla, isommat miehet menivät sulkapalloa pelaamaan ja pienin mies laskettelumäkeen serkkujen kanssa. Kuppi kahvia nyt ja lepohetki! Levollista viikkoa sinnekin!