sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Virtaa

Valolla
on uskomattoman inspiroiva ja voimaannuttava vaikutus. Ehkäpä siihen liittyy myös se, että eilen siivottiin ja koti näyttää nyt iloiselta :) Illalla saunaan menessä tuumasin, että on sitä meikämartalla pienet ilot, kun jalanpohjissa ei kerrankin rapise hiekka ja pöly, niin voi siitä nauttia näinkin paljon. Valo on mahtavaa ja innostaa tekemään kaunista ympärilleen.


Tänään
olimme tämän hetken lempipaikassani, Toivolan vanhalla pihalla. Lähes viikon ajan Pääsiäispihassa on ollut makasiinit täynnä lähiseutujen käsityöläisiä ja talon oma väki on myös myynyt tuotteitaan. Pihalla soi posetiivi ja välillä kuoro, sisällä ihana keskiaikainen musiikki, viola da gamban ja erikoisen huilun yhdistelmänä. Portailla ja ovenpielissä oli kauniita pääsiäisasetelmia ja lankapuodin ulkopuolella vuohiäiti pienen kilinsä kanssa ilahdutti pientä kansaa ja lampaitakin oli omassa aitauksessaan. Kellarikahvilassa maistui sitruunapiirakka ja pihan pikkupuodeista kotiutui muutama kotiintuominenkin, jopa paikallinen mämmi lähti mukaan.

Inkivääri 
nukkuu vielä päiväuniaan, mutta illan kahjossa mennään vielä mummalle virpomaan. Naapurin Martti -sedälläkin käydään pyörähtämässä. Inkeri ei halunnutkaan olla pupu, vaan prinsessa vei nyt voiton. Huomenna pääsemme Kerttuilemaan, inspiroivaan neulomisseuraan. Töissä on ollut aika paljon haasteita, joten kaikki mikä rentouttaa on nyt tervetullutta! Sellaista se työnteko välillä on, vaikka kuinka siitä pidänkin ja lapsista niin hurjasti tykkään.


Ihanaa,
että hiljainen viikko alkaa ja pääsiäisen riemu koittaa! En haluaisi antautua lainkaan seuraamaan mediassa olevaa negatiivisten uutisten virtaa. Milloin ketäkin savustetaan ja luodaan synkkyyden ilmapiiriä. Olen ihan varmasti kaukaista eteläameriikan sukua, no ainakin karjalaista verta on minussa siinä määrin, etten halua antaa vihalle valtaa.


                                                       Valoa viikkoosi!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Ilma kuin morsian


Ilma
kuin morsian, kommentoi mies, kun jäällä nautiskelimme tästä uskomattoman kauniista kevätsäästä. Olemme päässeet parina viikonloppuna jäälle kahdestaan, kun pojat ovat nukuttaneet Inkiväärin päiväunille. Jyväsjärvellä oli niin iloista sakkia valtavasti ja kulkuvälineitäkin moneen lähtöön. Suomalaisesta juroudesta ei jälkeäkään ja kotakahvilassa tutut tytöt hiki otsalla myymässä kahvia. Kyllä me nautimme ja suunnittelimme huomiselle retkeä koko sakille.



Sukuun
on syntynyt ihanainen serkkutyttö Seela Reeta. Olimme häntä tapaamassa, niin ja tietysti perhettäänkin ;) Inkivääri oli aluksi hieman hämillään pienokaisesta ja ei meinannut uskaltaa syliin ottaa. Totuttuaan tilanteeseen saimme sitten sylikuvankin taltioitua. Inkivääri oli kylään mennessä vakaasti sitä mieltä, että hän kyllä tänään opettaa vauvan leikkimään. Heh, jonkun aikaa saamme sitä vielä varttoa, mutta ilolla odottelemme jo tulevia yhteisiä leikkiaikoja.

Siunaushaleja ihanainen Seela Reeta!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Mielen lepuutusta


Olin
kuin pikkutyttönen, kun ummistin silmäni tänään hiihtoladulla ja kuuntelin tuulta ja korppien jäärätystä. Kuvittelin olevani lapsuusmaisemissa, tunturiladulla. Uskomatonta, kuinka todelta kuvittelu tuntuikaan. Loma on tehnyt tehtäväänsä ja lepuuttanut aivoja. Lasten sairastelu jäi jo taakse ja loppuviikosta olen päässyt joka päivä ladulle. Oih, siis kertakaikkisen mukavaa!

Nuorin
pojista on ollut ahkerasti mukanani ladulla ja ollaan saatu kokea kivoja yhdessäolon hetkiä. Hänkin on selvästi nauttinut äidin seurasta ja reippaasti kestänyt ylämäet. "On mulla ehkä voimat kasvaneet äiti, kun jaksan näin hyvin!", poika oivallisesti totesi. Nyt hän on pomppimassa telinevoimistelussa. Niin urheasti on poika myös kulkenut bussilla laskettelemassa, että mielellämme kustannamme puolet ensi vuoden kausikortista. Puolet hän säästää itse, sekin vaatii ponnisteluja ;)

Inkiväärikin
päässyt suksille, mutta tänään taisi kolmivuotiaan kiukkukausi ottaa yliotteen. Koko aamu on kaikki asiat olleet nurinkurin. Mutta toisaalta, kun veljet antautuivat tekemään Oktonautti -majaa ja leikkimään siellä, niin aurinkoinen hymy vei kiukusta voiton. Tuo Oktonautti -lastenohjelma on Inkun lempparisarja, vain pikkuisen jännittävä. Sitä hän leikkii usein veljien kanssa. Vaikka he ovatkin jo isoja, niin tätä he jaksavat höpsöttää pikkuisen kanssa. Nyt vielä hetki sunnuntai-iltaa, miehen leipomaa pizzaa ja lomatunnelmaa, ah!

Ps: Esikoinen lähti perään toiselle leirille ja yhäkin kamerani mukanaan. Kuvat vuoden takaisia :)