Ihan parasta

Ihan

parasta on pelata tuntitolkulla lautapelejä ja vieläpä voittaa koko perhe Monopolissa. Saunoa ajan kanssa ja nauttia lauteilla "ei mistään ajatuksista". Kolata pihaa vaikkei oikein enää olisi kolattavaa. Katsoa mäkikisoja vaikkei oikein suomipojat pärjääkään. Tsempata suomityttöjä hiihdossa, jes! Syödä Inkiväärin ja Aapon leipomia joulunjälkeispipareita. Todeta, että kaikki suklaat on todellakin syöty ja kahvin kaverina kelpaa ruisleipä.

Myöskin
parasta on pyykätä välillä pyykkikorit tyhjiksi, ihan vain pyykkäämisen ilosta. Siinä kun ei tarvitse mitään suurta ajatustyötä tehdä. Ihan mukavaa on myös miettiä, mitä sitä söisi, kun jääkaappi on tyhjä jouluherkuista. Salaatti tekisi terää! Ihan parasta on myös vain istua nojatuolin uumenissa ja katsoa kaunista kuusta. Joka kylläkin varisee vimmatusti, mutta mitäs siitä, kaunis se on silti. Parasta on myös katsoa miestä lempeästi ja saada takaisin samanmoinen katse.

Ihan
parhaita on nuo mukelot, jotka puristavat äitiä poskista ja pussaavat päälle. Parasta on tämä tekemättömyys ja sen suoma ajatusten hidastuminen. 

Kuusijuhlaa

Paukkuu
pakkanen ja villiset lämmittää jalassa. Olen ihmeissäni, kun ei ole mitään joulustressiä. Mies on ahkeroinut meille joulua. Minä olen iloissani seurannut perässä ja tehnyt jotain, en liikaa. Perinteisesti joulun on tuonut karjalanpiirakoiden paistaminen, mutta nekin ostin, jonkun mummon kauniiden kätösten taikomat.

Kuusi 
on hauska, pyyleväinen kuin me, kaksi latvainen. Sen möi iloinen kuusikauppias, jolla oli kauppa käynyt niin, että veimme lähes viimeisen. Hinnankin setä laski sopivaksi :) Paketteja on hillitysti, hyvä niin. Mitä enemmän tulee vuosia, sitä enemmän yksinkertaisuus tuntuu hyvältä. Jouluruoatkin ovat vain harvat ja valitut.

Loma
on tarpeen. Syksy pienten oppilaiden kanssa on ollut intensiivinen. Tehot on laitettu kaikki käyttöön. Minulla on niin mahtavat työtoverit, että olen saanut päivittäistä työnohjausta ja tukea.  Esitimme pienten kanssa joulukuvaelman joulukirkossa. Vielä kenraalissa oli ilmassa kaikki "katastrofin ainekset", mutta kuin ihmeen kaupalla esitys meni aivan huipusti. Ihanat eppuni esittivät niin riemukkaasti ja aidolla innolla, että penkissä ei voinut olla tuppisuuna. Muutenkin juhla vei minut kyyneliin, joulun sanoma kosketti syvästi. Ihana on viettää Vapahtajan syntymäjuhlaa.

                                                 Riemukasta juhlaa kaikille!

Koiravauva Eveliina

Tämä
rakas harrastus on tyystin kokenut kovan kolahduksen. Olen vähän harmissani, mutta ymmärtänette. Työ pienten eppujen kanssa on niin kokonaisvaltaista, että illat menevät toipuessa ;) Työtäni rakastan, siitä ei ole kysymys ja lapsia, heitä eritoten.

Täällä
Inkerilässä on juhlittu pikku koiravauva Eveliinaa tai Eevaa, kuten Inkeri tänään kirkon Joulutorilla esitteli itseään eräälle mummille. Kolme vuotta täyttyi viikko sitten! Roolileikit ovat aivan parasta touhua tällä hetkellä. Kunpa vaan mamikin jaksaisi tempaista itseään enemmän leikin imuun. Inkeri laulaa kaiken aikaa, uusi lahjaksi saatu laulukirja on ahkerassa käytössä. Kiitos vielä Titta ja kumppanit ihanasta lahjasta! Joulutorilla oli rakkaat Sara ja Roosa-Maria, entiset oppilaani kavereineen musisoimassa. Inkeri tuijotti lumoutuneena laulajaa. Kysyin Inkeriltä supattaen: "Haluaisitko sinäkin isona laulaa noin?" Tyttö nyökkäsi hartaan vakavasti hymyillen.

Luokkani
vanhemmat järjestivät tällä viikolla aivan huippukivat pikkujoulut koululla. Tulin aivan intoa puhkuen kotiin sieltä. Niin taitavia muusikoita oli vanhemmissa, kaunista kattausta ja herkkuja, lämpimiä sanoja ja kohtaamista, lasten ihania omia esityksiä. Kyllä tällä ilolla nyt jaksaa ponnistaa lomaan asti. Eilen pääsin Marttailemaan, pikkujoulusaunaan ja korttipajailemaan ihanaisten ystävien kanssa. Mikä voisi olla parempaa joulukuun puuhaa!