tiistai 6. marraskuuta 2012

Syyssäpinää


Pitkä
blogitauko johtunee tästä elämän sykkeestä tällä hetkellä. Töissä on joukko eläväisiä eppulaisia, joille sattuu ja tapahtuu. Tänäänkin jopa sairaalareissun verran. Useimmiten työpäivä ei pääty tuntien loputtua, vaan jatkuu monien asioiden hoitamisen virtana. Kun kotiin kerkiää, ollaan koko perhe nälkäisiä ja koti useimmiten kuin hävityksen kauhistus. Siinä se ilta vierähtää hyvinkin nopeasti.

Viime
viikonloppu oli ihana keidas tämän kaiken sykkeen keskellä. Inkiväärin syntymän jälkeen emme ole olleet miehen kanssa kaksin yön yli poissa. Nyt suuntasimme junalla Tampereelle. Ihan parasta oli vain istua junan kyytiin, lötkötellä, lukea, lenkkeillä Tammerkosken rantoja pitkin, käydä hyvin syömässä (muuten liekitettyjä viherpippurimansikoita jäätelöllä :) ja halitella ahkeraan. Vaikka reissu ei ollut pitkä, niin se vain osui niin hyvään saumaan ja antoi ihan uutta virtaa. Sainpa suloiset nahkanilkkuritkin tuliaisiksi itselleni.

Olen
taasen vuoden vanhempi. Huh! Juhlittiin perheen kanssa viime perjantaina hyvällä ruoalla ja sain heiltä suloisia lahjoja. Laurilta sydämenmuotoisen suklaarasian englanninkielisellä toivotuksella päällystettynä, Aapolta hieromislupauksen, Eerolta keittiön siivouksen ja mieheltä Sirpa Kähkösen uusimman kirjan Hietakehdon. Olin haaveillut, että milloin kerkiän kirjaston lainausjonoon kirjautumaan. Kähköset ovat niin suosittuja, että heti ei uutta kirjaa saa luettavakseen. Mutta mies tekikin yllärin! Wau! Ja kirja on hyvä, tempauduin heti sitä lukemaan. Työpäivän aikana oli keittiön pöydälle ilmestynyt ystäviltä omenapullaa ja Lapinlapasten ohje lankoineen. Postin kauttakin kortein muistettiin. Kiitos rakkaat!